maanantai 27. helmikuuta 2017

Vuosikatsaus

Helmikuun ensimmäisenä päivänä tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun saimme Casa Limoneron avaimet käteen. Kaikenlaista tunnelmaa ilosta ihmetykseen on tähän vuoteen mahtunut. Viimeisin "ylläri" oli juristiltakin huomaamatta jäänyt edellisen omistajan maksamaton kiinteistöhuoltomaksu. Mutta positiivisen puolella ollaan yhä! Monet ovat kyselleet minulta kuinka usein kävimme Espanjassa menneenä vuotena. Teimme yhteensä viisi reissua, joista muutamia kohokohtakuvia seuraa alapuolella.

Helmikuussa olimme viikon reissun, jolloin raivasimme kämpän vanhasta rojusta ja siivosimme asunnon ja ostimme ruokapöydän, sängyt ja sohvan ja arkun. Sää oli koko ajan hyvä, 13-19 astetta.

Toukokuussa minun piti lähteä ystävättäreni kanssa lomailemaan 5 päiväksi, mutta sairastumisen takia matkakumppaniksi vaihtui puolisoni. Maalasimme seinää ja kiersimme putiikkeja ja olimme rannallakin. Ja ostimme sitruunapuun! Sää oli päivisin täydellisen kesäinen, mutta illat vilpoisia.

Kesä-heinäkuussa olimme koko perheellä reilun viikon lomailemassa. Ystävät majoittuivat läheiseen vuokra-asuntoon. Ohjelmassa oli perinteistä rantalomailua, vesipuistoa jne. Sää oli jo helteisen kuuma ja ihana.

Syyskuussa olimme puolison kanssa taas neljän yön reissun. Kävimme Acebuchalissa, ajelimme rantaviivaa pitkin, täydensimme sisustusta ja tutustuimme lähemmin kylään. Sää oli yhä päivisin kuuma ja rannallakin olimme.

Viimeisin koko perheen viikon reissu joulukuussa oli toiminnallisin. Retkeilimme El Torcaliin (erillinen postaus myöhemmin), kiipesimme kylän kukkulalle, olimme Malagassa joulutunnelmissa, ajoimme viiden kylän reitin, kävimme Granadan Alhambrassa ja juoksentelimme rannalla simpukoita keräten. Mieleen jäi erityisesti edeltäneiden sateiden aikaansaama vehreys! En ole Espanjaa yhtä vihreänä ennen nähnyt. Sää oli taas hyvä 15-19 astetta ja 6/7 oli aurinkopäiviä.

Summa summarum. Loma-asunnon käyttöaste on ollut kohtuullinen, sillä näiden lomien lisäksi asunto on ollut ajoittain myös tuttujen käytössä. Suunnilleen sama tahti jatkuu tänä vuonna, mutta kesällä olemme vähän pidemmän pätkän. Meille on siunaantunut joka reissulle hyvä sää :)

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Lapsen vinkkelistä

Olemme kulkeneet tietyn kehityskaaren matkustamisessa jälkikasvun kanssa. Taaperovaiheessa matkatavaraa oli valtavat määrät ja uhkana olivat ennen kaikkea vatsataudit, joiden kourissa menikin pari reissua. Haasteita toivat myös lentomatkat viihdyttämisineen ja alituinen silmä kovana vahtaaminen rannalla ja uima-altaalla. Kuitenkin reissuun lähdettiin silloinkin, sillä pikkulapsiarjen keskelle kaivattiin lomamatkan tuomaa virkistystä ja vaihtelua ja aurinkoa.
Nyt matkustaminen murros-ja esimurrosikäisten kanssa sujuu jo varsin hyvin, mutta lapsia ne ovat vähän isommatkin mukelot, joten tietyt asiat on edelleen huomioitava. Onneksi jälkikasvu kuitenkin osaa myös itse huolehtia jo viihtyvyydestään. Naposteltavaa ja juotavaa on oltava matkoilla riittävästi ja älylaitehärpäkkeet ja piirustusvälineet eivät saa joutua ruumaan. Retkipäiviä ei kannata olla montaa peräkkäin ja rannalle ja altaalle on mentävä usein ja matkamuistoshoppailuihin on paras varata kunnolla aikaa! Langaton wifi etsitään aina tarpeen tullen. Ja vaikka kuinka varautuisi, (esi)teinin hermo menee kuitenkin aina jossakin kohtaa poikki ja silloin vain pitkästä pinnasta on hyötyä. Siihen kohtaan ei vielä ole tultu, etteivät lapset haluaisi lähteä mukaan. Luulen, että ennen sitä vaihetta tulee kausi, jolloin matkalle halutaan ystävä seuraksi. Lapset haluavat välillä myös testailla järjestelmäkameraa ja tässä muutamia neiti 9 veen ottamia kuvia.
Uuno-kortit menevät pieneen tilaan ja ne kuuluvat lomamatkaan. "Hyvii reissui" vaan kaikille talvilomien matkalaisille! :D

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Appelsiineja, appelsiineja

Ei varmaan ole jäänyt epäselväksi, että rakastan sitruspuita! Joulukuussa ja tammikuussa appelsiinisato on Andalusiassa runsaimmillaan ja oranssina notkuvat puut kuuluvat jokaisen kaupungin ja kylän katukuvaan. Helppo ymmärtää, että Suomessakin parhaat appelsiinit nautitaan keskitalven paukkupakkasilla (nykyään ei kyllä juurikaan pauku..). Navelina-appelsiinit lienevät suosituimpia. Toki appelsiineja saa Espanjasta ympäri vuoden, mutta nämä kylien puut ovat selvästi talvilajikkeita :)

Espanja on maailman suurin sitrushedelmien viejämaa (n. 3.3 miljardia kiloa/v. v. 2006) ja Välimeren alueen suurin tuottajamaa. Suurimmat sadot kasvatetaan Valenciaa ympäröivillä alueilla. Ylläoleva kuva on omasta kylästämme (kuten ehkä tunnistittekin) ja alempi on El Torcalin kylästä. Ihan ylimmäinen on Alhambrasta Granadasta.

Jokaiseen (no lähes...) aamupalaamme Espanjassa kuuluu itsepuristettu appelsiinimehu ja lasten suurta juomaherkkua on seos, jossa on puolet appelsiinilimsaa ja puolet itsepuristettua mehua. Kämpille löysi tiensä myös tuo sitruunakyltti, jota olin haikaillut :)

Reipasta viikkoa kaikille! Viikon päästä on jo laskiainen :)

perjantai 3. helmikuuta 2017

Herkkua vuodesta toiseen

Hyvää Runebergin päivää kaikille! Tämän herran päivä on ympyröity kalenterissani ennen muuta rouvansa kehittämän tortun takia. Yhtään itse herra Runebergin omia saavutuksia vähättelemättä :)

Siitä lähtien kun olen täyttänyt 20 vuotta (ja siitä on kauan..) en ole yhtenäkään vuonna jättänyt Runebergin tortun leipomista väliin! Moni muu on jäänyt, kuten vappumunkit...Syynä lienee leivonnaisen ihana maku ja varsin helppo ohje. Teen nämä aina pieniin muffinssivuokiin, jolloin saamme muutamalle päivälle pienen herkun kahvin kanssa ilman makeanöklötystä. Ulkonäkö on melkein sivuseikka näissä omissani. Hilloa pitää olla reilusti ja pikeeriä myös. Nam!

Makeaa Runebergin päivää kaikille!

Kuinka mahduttaa perhe loma-asuntoon?

Loma-asuntoa hankkiessamme pohdimme, mikä on kipuraja neliöiden suhteen. Mitä kokoa pienempään asuntoon ei enää voi sakkiaan änkeä ilman, että viihtyvyys kärsii. Koska emme harrasta (ainakaan vielä) aktiivista vuokranvälitystä,  emmekä halua että kämpän kustannukset nousevat kohtuuttomiksi, turhan isoakaan asuntoa emme halunneet. Verrokkina ajattelimme suomalaisia kesämökkejä.

Kaksio selkeällä huonejaolla (suljettava ovi huoneiden välillä) tuntui riittävälle. Ja nyt kun viime vuodelta takana on yhteensä noin kuukausi lomailua koko perheellä, edelleen koemme mahtuvamme varsin mukavasti. Kun oleilemme koko porukalla, lapset majoittuvat varsinaiseen makuuhuoneeseen ja me vanhemmat nukumme olohuoneessa. Jako on näin järkevin, koska valvomme (tosin en tiedä kuinka kauan!) lapsia pidempään ja kolistelut keittiössä ja toiletissa eivät häiritse sitten. Parvekkeelle pääsee kummastakin huoneesta. Olohuone on riittävän tilava niin ettei vuodesohvaa ole pakko kasata päiväksi. Loikoilukin siestalla onnistuu paremmin :)

En kestä lattioilla lojuvia matkalaukkuja ja puran vaatteet aina heti ensimmäisenä lomapäivänä hengareihin ja laukut pinotaan sisäkkäin ja päällekkäin komeroon. Tästäkin saa tilantuntua. Järjestyksen ylläpito korostuu pienessä asunnossa; kämppä on hetkessä levällään, jos tavaroille ei ole paikkoja. Toisaalta myös siivottavia neliöitä on vähemmän. Kuvissa näkyy myös uusi kokovartalopeili, joka tullaan ripustamaan seinälle niin ikään tilan säästämiseksi.

Lomalla ollaan niin paljon terassilla, altaalla, rannalla ja muuten liikenteessä että hyvin mahtuu napakkaankin asuntoon :D Ja tottakai välillä tunnelma tiivistyy ja kiristyykin, mutta sehän kuuluu elämään.

Tutuille tiedoksi, että syksylle on hyvin tilaa, jos kiinnostaa. Myös syyslomaviikko on vielä vapaana!

Valoisaa kevättalvea kaikille!!