On muutama asia, jotka Espanjassa olen ehdottomasti halunnut kokea ja niistä kärkikolmikossa Caminito del Rey, Santiagon tie ja Sierra Nevada. Iloitsin, kun vihdoin onnistuin varaamaan meille mieheni kanssa liput Caminitolle. Liput myydään loppuun 2-3 viikkoa ennen haluttua päivää. Polulle pääsee 600 kävelijää per päivä ja ikäraja on 8-vuotta.
Polku sijaitsee alle tunnin ajomatkan päässä Malagasta ja kämpältämme Frigilianasta sinne ajaa noin tunnin ja vartin. Malagan kohdalta moottoritieltä jatketaan sisämaahan A-357 tietä ja Ardalesin tuulimyllyjen jälkeen jatketaan MA-5403 tietä kohteseen, joka on myös todella hyvin viitoitettu. Tie tuo pohjoiselle lähtöpisteelle, jossa on 2e maksava parkkialue. Siinä on myös El Mirador Ardales ravintola, josta on kauniit näkymät järvelle.
Parkkipaikalta kävellään 100 metriä polulle johtavan luolan suuaukolle, joka on hyvin merkitty. Pimeää tunnelia kuljetaan 200 metriä ja sen jälkeen vielä vajaa 1.5km itse Caminiton alkuun. Maisemat ovat jo tässä mukavat.
Polun alkupisteelle pitää saapua lippuun merkittyyn aikaan mennessä ja sieltä saadaan kypärät, jotka ovat pakolliset. Matkaan pääsee joko oppaan mukana tai itsenäisesti riippuen lipusta. Me lähdimme polulle itsenäisesti vaikka olimme maksaneet oppaasta (kalliimman opaslipun saa helpommin). Lipun hinta on 10-18e. Bussilippu eteläpäästä polun alkuun kannattaa ostaa samalla. Liput saa tämän sivuston kautta. Polkua saa kulkea vain pohjois-eteläsuunnassa.
Reitti kulkee aluksi ja lopuksi rotkon seinämää pitkin. Alla virtaa Guadalhorce-joki ja pudotusta on 100m korkeimmillaan. Väliosuus ja loppuosuus on tavallista polkua mukavissa maisemissa.
Polku rakennettiin 1901-1905 yhdistämään El Chorron kylä padolle. Tarinan mukaan polkua rakensivat kuolemaantuomitut vangit. Kuningas Alfonso XIII kulki polun 1920-luvun alussa ja polku sai tästä nimensä. Polku rapistui vuosien kuluessa ja muodostui yhdeksi maailman vaarallisimmista poluista. Kun vuonna 2000 kolme nuorta kiipeilijää (ja aiemmin ilmeisesti usea muukin) syöksyi kuolemaan polulta, se suljettiin. Monet kiipeilijät ovat silti luvattomasti kulkeneet polun henkeään uhmaten. Nuorukaisten muistolaatta on polun varrella putoamiskohdassa. Loppuosassa rotko ylitetään riippusiltaa pitkin. Tuulisella säällä koin tuon kokemuksen melko hurjana.
Polku avattiin uudestaan mittavan kunnostusoperaation jälkeen maaliskuussa 2015 ja se on virallisesti noin 5 kilometriä pitkä ja kun alun osuus ja lopun kävely bussipysäkille lasketaan mukaan, kertyy matkaa noin 8 kilometriä. Kesällä reitti on kuuma. Juomaa on syytä kantaa mukana. Selfiekepit on kielletty ja polun varrella on henkilökuntaa muutamassa kohdassa. Korppikotkia liitelee rotkon yllä. Retki vie noin 2,5h. Polun rotko-osuudella suositellaan 1,5 metrin väliä kävelijöille.
Koin polun maisemat ja tunnelman upeana ja hiven jännittävänä kokemuksena. Tunsin silti oloni turvalliseksi. Rotkon seinämät kaikuivat historian huminoita ja hyvin pystyi tuntemaan vanhan polun käsittämättömän vaarallisuuden. Vanha polku näkyy uuden alla useassa kohtaa. Riippusiltaosuus on korkeanpaikankammoiselle ehkä liikaa, vaikka putoamisvaaraa ei ole. Polku suljetaan huonolla säällä.
Lopuksi bussi vie takaisin parkkipaikalle. Patikoinnin kruunaa kostea suklaakakku El Mirador Ardales ravintolassa. Suosittelen.
Tämä on elämys joka ei unohdu.
