sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Hyvää joulua!

Kaikille blogin lukijoille toivotan hyvää joulua ja joulumieltä! Kuvat ovat viime vuodelta, jolloin aurinko paistoi täydeltä terältä joulun alla. Toivottavasti aurinkoa osuisi myös seuraavan viikon lomalle. Tuntuu kuin olisi ikuisuus edellisestä reissusta.

Syksy on ollut rankka, mutta onneksi voimat riittivät jouluun asti. Onneksi tämä tunnelmallinen valon juhla katkaisee pimeän kauden pitkine vapaineen tällä kertaa. Ainakin tämä keskinen Suomi on oikea winter wonderland. Kiitollisin mielin kohti uutta vuotta :)

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Rantakaupunki Almuñecar vuoden suosikkikuvissani

Tämän postauksen kuvat ovat ehkä vuoden suosikkikuvani. Kiitos tyttöni, joka vaatteineen oli niin kuvauksellinen (ja kuvausmyönteinen) aurinkoisena kesäpäivänä. Ja kiitos auringon ja turkoosin meren.

Almuñecar on näppäränkokoinen  ja monipuolinen kaupunki noin puolen tunnin ajomatkan päässä Frigilianasta. Sinne pääsee ajaen myös kaunista n-340 rantatietä.

Almuñecarissa on nähtävää jopa usealle päivälle. Kaupungista löytyy hyvä vesipuisto, joka tosin on auki vain sesongin kesäkuun puolivälistä syyskuulle. Lisäksi on akvaario, kaktuspuisto lintupuistoineen , puutarha, vanha linnoitus. Rantaviiva on aivan todella upea, täällä näimme myös delfiinejä!

Meidän retki kesällä osui lounasaikaan, jonka jälkeisenä siestana suurin osa nähtävyyksistä oli kiinni. Kiersimme puutarhassa ja kävimme rantaviivan kukkulalla, jossa on iso risti. Maisemat olivat kerrassaan häikäisevät.

Kaktuspuisto, lintupuisto ja akvaario käydään vaikka jollain talven lomalla katsastamassa.

Lounasta söimme La Cafe Italianassa. Ainakin vuohenjuustotoastit olivat mehevät ja maukkaat. Palvelu ei ollut kovin nopeaa.

Kivoja nämä itäisen Costa del Solin kaupungit, joissa sesonkina suurin osa turisteista on espanjalaisia lomailijoita. Tunnelma on jotenkin todella letkeä. Myös hintataso on edullisempi kuin läntisemmässä osassa Aurinkorannikkoa. Ja rannoilla oli heinäkuussa mukavan väljää. Ehdottomasti hyvä retkikohde. 

tiistai 4. joulukuuta 2018

Kaksi joulua

Hyvää adventinaikaa ja joulukuuta kaikille! Syksy on ohitettu ja joulun aika on käsillä. Miten ihanaa! Jotenkin tähän tultiin helpommin kuin aikaisempina vuosina, kiitos upean kesän, marraskuun aurinkoisen viikon ja ehkä uuden talon, jossa on ollut mukava asua. En ole edes käynyt Espanjassa koko kaamosaikana ja kiirettä on ollut ainakin yhtä paljon kuin aikaisempina vuosina.  Tänä vuonna vietämme tavallaan kaksi joulua. Ensin Suomi-joulun ja perään Espanja-joulun. Espanjassahan tietäjät tuovat lahjat vasta loppiaisyönä ikkunoihin ripustettuihin pusseihin tai sukkiin. Joulu on käsittääkseni hieman vähemmän kaupallinen kuin täällä Pohjolassa.

Viime jouluna olin ystävän kanssa joulunalusreissulla, joka oli tosi mukava. Pääsimme joulutunnelmaan kirkkokonsertissa ja nyt seuraavallakin reissulla aion käydä messussa. Kuvat ovat viime vuoden reissusta kämpän kuvia. Joulutähdet ovat niin upeita sekä luonnossa että ruukussa.

Mukavaa joulunodotusta Sinulle <3

lauantai 24. marraskuuta 2018

Mitäs sitten, blogiseni?

Blogin kirjoittamista on tullut kohta kolme vuotta täyteen. Kirjoittaminen on ollut mukavaa, koska lukijoita on ollut kivasti tähän syksyyn asti ja kirjoituksista on ollut ainakin jotain hyötyä tai inspiraatiota Frigilianan kävijöille. Ennen kaikkea olen kirjoittanut blogia itselleni. Olen siirtänyt mieleni ja ajatukseni aurinkoon myös synkeinä syksyn päivinä ja fiilistellyt uudestaan kivoja kokemuksia.

Olen halunnut pitää blogin varsin huomaamattomana ja siksi olen jakanut postaukset vain Facebookiin kavereilleni, en niitäkään julkisena. On toki jonkin verran lukijoita, jotka tulevat blogiin eri reittiä. Uudet Facen muutokset ovat tehneet sen, että aikaisempaa pienempi joukko ihmisiä katsoo enää omia julkaisujani ja blogin lukijoiden määrä on yhdessä kuukaudessa laskenut alle viidennekseen aiemmasta. Olin ajatellut että lukijoiden määrä ei vaikuta minuun, mutta kyllä se vähän vaikuttaa. On mielekkäämpää kun lukijoita on joukko verrattuna kouralliseen. Hmm. Suuria määriä en siis edes halua. 

Jatkossa blogi päivittyy lähinnä retkiaiheisilla postauksilla ja todennäköisesti harvemmin. Tai joskus jollain muullakin aiheella. En ole ottanut tästä mitään paineita enkä ota jatkossakaan. Kiitos uskollisille muutamille lukijoille❤️ ja kiitos kämpällä vierailleille siisteille ystäville. On ollut ilo pitää vieraita!

P. S kuvassa yllä kukaan ei ole hukkumassa, vaan tyttöni pulikoimassa :) 

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Espanjalaistyylistä sitruunakakkua, por favor

Aurinkoinen viikonloppu on innostanut puuhailemaan kaikkea, myös pitkästä aikaa leivoin. Ihme miten yksittäiset aurinkopäivät voivat piristää! Googlailin espanjalaisia sitruunaleivonnaisia ja löysin Bollo de Limonin ohjeen. Kyseessä on nopea ja helppo kakku, joka on myös perinteisiä kahvikakkuja terveellisempi. Ohjeessa on näet rasvana öljy ja sokeria on tavallista vähemmän. Makuna on myös jugurttia.

Mukaeltu Bollo de Limon

4,5dl venhäjauhoja

1,25 dl sokeria

2,5tl leivinjauhetta

1 sitruunan raastettu kuori ja puristettu mehu

1,5 dl oliivi-tai rypsiöljyä

2 munaa

125g luonnonjugurttia (mielellään rasvaista) 


Sekoita kuivat aineet ja tee kuoppa keskelle. Riko siihen munat ja lisää sitruunamehu, öljy ja jugurtti ja sekoita kaikki varovasti sekaisin. Käytin itse rypsiöljyä. Kumoa voideltuun ja korppujauhottuun vuokaan (20cm halk. sopivin) ja paista 180 asteessa noin 45minuuttia. OMan kakkuni rouhea ulkonäkö selittyy japanilaisilla korppujauhoilla, jotka ovat sangen karkeita. Tarjoa kakkua esim. vaniljajäätelön kanssa. 

tiistai 13. marraskuuta 2018

Muutama ajatus matkustamisesta ja reissuhaaveita

 Tietoisuus ihmisten toimien ja myös matkustamisen, eritoten lentojen, vaikutuksesta ympäristöön on saanut minutkin pohtimaan omaa matkustelua. Tänä vuonna lentomatkoja on tullut 4, joista yksi oli mannertenvälinen lento. Hiilijalanjälki tältä vuodelta on aika kookas. Espanjaan sen sijaan lensin vain kolmesti, mikä on tietoisesti ainakin yksi lento vähemmän kuin tavallisesti. Tosin osittain syynä on kämpän hyvä käyttöaste muuten eli joku muu on sinne kuitenkin lentänyt. Ja jos ei olisi lentänyt sinne, olisi ehkä matkustanut muualle.
Suomi on upea maa ja moni varmasti viihtyy täällä jopa poistumatta koskaan rajojen yli tai korkeintaan seilaa Tallinnaan tai Tukholmaan. Suomalaiselta on kuitenkin mahdoton vaatia kokonaan välttämään matkustamista. Pitkä pimeä syksy ja kylmä talvi on monelle kestettävissä aurinkoloman voimin. 
Paras olisi, kun lentäisin toiseen kotiin harvemmin ja pidemmäksi ajaksi kerrallaan. Katsotaan miten se onnistuu tulevana vuotena. Onneksi Malagan koneet ovat täynnä lähes aina ja lento on maltillinen reilu neljätuntinen. Vaikka lento saastuttaa, voin kuitenkin yrittää tsempata maanpinnalla ollessani, esimerkiksi pitää sisälämpötilaa alhaalla, kierrättää ja käyttää julkisia kulkuneuvoja, vähentää lihansyöntiä. Kompromissien tekemistä ja oman toiminnan pohtimista siis luvassa. 
Sitten niistä suunnitelmista ja unelmista... Haaveissa on ensi vuonna käydä Marokon puolella, vihdoin päästä vuoristoon ja tutustua paremmin Granadaan ja ehkä Cordobaan ja tehdä ainakin joku vaellus. Jos Luoja suo, niin seuraava kaukomatka olisi Japaniin keväällä 2020, mistä esikoiseni on haaveillut vuosikaudet. Vähitellen  itseänikin on alkanut se kiinnostaa. Tuota lentoa joutuu kyllä sitten jotenkin kompensoimaan eli vähentämään päästöjä jossain toisessa asiassa. Valitsemalla kalliimpi suora lento välilaskujen sijaan olisi myös ihan merkittävä teko. 

Etelä-Euroopan lomaa pohtivalle vinkkinä, että keväällä ja ensi syksynä on Casa Limonerolla hyvin tilaa sille hieman pidemmällekin lomalle halutessaan ;) 

maanantai 5. marraskuuta 2018

Frigiliana seinälläni

Jättikuvataulun verran loikkaan täällä blogissa Suomen kodin puolelle. Olimme miettineet pari kuukautta, miten koristaa autiota valkoista portaikkoa. Sitten Espanjan ikävissäni sain idean kokeilla käyttää lempikuvaani tauluksi. Riskillä tilasin suurimman koon kanvastaulusta Canvas-Picasson kautta (ei mainos). Tarkkuus on tosi hyvä ja taulun laatu mielestäni on erinomainen huomioiden että kyseessä on kännykkäkuva. Ja väri mätsää tosi kivasti eteisen punaiseen tehosteseinään. Portaikon seinäpinta-ala on sopivan iso tällaiselle taululle, olohuoneessa tai pienemmässä huoneessa taulu olisi liian hallitseva.

Nyt minulla on pimeässä marraskuussakin Frigsun lempeä ja pehmeä ilta-aurinko kotonani ❤️

lauantai 3. marraskuuta 2018

Voimaa kuvista

Marraskuuta kaikille! Tänäkään vuonna aikataulut eivät sallineet marraskuun kaamospakoa valoisimmille seuduille.  Siksi syksyn pimeydessä on otettava käyttöön kaikki mieltä kohottavat konstit ja kauniit kuvat ovat itsellä yksi pieni keino. Puoli tuntia silloin tällöin silmäillen blogeissa tai Pinterestissä toisten ottamia upeita kuvia piristää vissisti. Ihan sama ovatko ne maisema-, kukka-, leivos- tai sisustuskuvia tai kuvia ihmisistä. Maisemat ja asetelmat, värit ja muodot stimuloivat aivoja sopivasti. Kuvista on moneksi. Puhumattakaan siitä miten ihmisistä otetut kauniit kuvat voivat jopa eheyttää kuvattavia.  

Tässä muutamia kesäkuviani. Punaisen sävyä pursuaa nyt ja huomaatte rakkauteni ihmeköynnökseen :) Voimaa ja väriä päivääsi ihana blogin lukija!

lauantai 27. lokakuuta 2018

Hurja säävuosi

Tämän vuoden aikana on saanut helposti aihetta  keskusteluun säästä. Suomessa oli upea luminen kunnon talvi ja perään pitkä, kuuma kesä. Syksyllekin on riittänyt valoa ja erityisen hehkuva ruska ja nyt jo ainakin täällä Keski-Suomessa ensilumikin. Kunnon vuodeajat! Suomalaisella ei siis ole nyt valittamista.

Espanjassakin on saatu ihmetellä säätä. Talvi oli tavallista viileämpi ja itsekin saimme kokea hiihtolomalla miltä tuntuu ottaa vettä saavista niskaan. Facebook-sivusto on varoittanut minullekin sateista ja myrskyistä pitkin syksyä. Tämä on meidän lyhyehkön Espanjan tarkkailuajan ensimmäinen vuosi, kun sää on aiheuttanut välillä mylläkkää. Perinteisesti sään suhteen pomminvarma lomakuu syyskuukin tarjosi välillä kaatosateita lämpimän ja aurinkoisen kelin välissä. Heinäkuun ja elokuun lomilla tosin oli sitä perinteistä kuumaa keliä.

Mutta sellaista se on luonnon kanssa ja tuskin ihminen on ainakaan ollut teoillaan tasapainottamassa tätä kehitystä, vaikka toki historian juoksussa ilmastokaudet ovat vaihdelleet ihmisestä riippumattakin. No, luonto jatkaa elämäänsä aiheutti ihminen toimillaan sille harmia tai ei ja sään joudumme sitten ottamaan vastaan sellaisena kuin se tulee. 

Mielenkiinnolla odotan, onko talvikauteen osuvalla lomallamme lunta tai keliä laskettelemiseen Sierra Nevadalla. Jos ei ole, sitten keksitään muuta. 

Sää, mikä oiva syy kantaa kutimet ja kirjat lomalle kuin lomalle! 
Aj'että mulla alkaa olla noita aamuisia porrastreenejä jo ikävä.

lauantai 20. lokakuuta 2018

Skyfall

Elämä tarjoaa välillä hetkiä ja joskus pitkiäkin vaiheita,  jolloin taivas tuntuu putoavan niskaan tai ainakin pilvet roikkuvat harteilla. Vaikka kliseeltä se kuulostaakin, niin ihmiselämässä kuin luonnossakin kuitenkin ennen pitkää tulee muutoksen tuuli, joka puskee pilvet auringon edestä. Joskus siihen tarvitaan ihan myrskyäkin.

Voimia sinulle ja kärsivällisyyttä, jos olet keskellä matalapainetta tai myrskyn silmässä. Aurinko paistaa vielä! 

torstai 11. lokakuuta 2018

Sano hyvät ääneen

Olen perusluonteeltani aika neutraali - mitä tulee asemoitumiseen akselilla pessimisti-optimisti. Juputan välillä turhaakin negatiivista ja toisaalta osaan innostua ihan kunnolla. Tietoisena projektina olen viime vuosina pyrkinyt kiinnittämään huomiota elämän hyviin asioihin ja kääntämään neutraaleita asioita positiiviseen vaakakuppiin. Yksi käytännön keino on ollut sanoa hyvät asiat ääneen.

Jo melko säännöllisesti toistuva esimerkki on  "olipa tänään kiva työpäivä". Joka päivä nuo sanat eivät pääse huulilta tosiaankaan, mutta aina silloin kun päivä on ollut edes neutraali. Opo havahdutti vanhempainillassa sanoessaan, miten tärkeitä nuo sanat ovat jälkikasvun korville. Ketään ei inspiroi kamala työelämä, jos me vanhemmat hoemme sitä pelkästään.

"Onpas mukava, kun ehtii istua alas juomaan kahvia. " 
"Ihanaa, kun on vapaailta eikä tarvitse lähteä minnekään." 
Pieniin tuntemuksiin tulee voimaa, kun ne sanoo ääneen. Hyvä tunne kasvaa. Ainakin itselläni useimmiten. Negatiivista sattuu ja tapahtuu varmasti läpi elämän sivun ja kielteisyys  tarttuu niin helposti, että kaikki sanottu hyvä tarvitaan! 
Vielä kun oppisin ja muistaisin sanoa hyvät palautteet kanssaeläjilleni! Sillä ehkä kohennettaisiin monet päivät negatiivisesta neutraaliksi tai neutraalista positiiviseksi. Positiivisissa kommenteissa on niin valtavasti potkua. 
Hyvää lokakuuta kaikille lukijoille🍂