sunnuntai 26. elokuuta 2018

Postikortteja Sevillasta, rakkaudella

Muistin viiden vuoden takaiselta päiväreissulta, että Sevilla on tosi kaunis. Mutta kyllä tämä espanjalaisuuden kehto onnistui silti yllättämään nyt yön yli reissullamme. Se hurmasi viehättävyydellään ja mykisti kuumuudellaan. Veikkaan, että en ikinä ole ollut näin kuumassa! Apteekkien mittareissa vilkkui lukemia väliltä 36-42. Suosittelenkin siksi Sevillaa kevät -tai syksyreissun kohteeksi.

Tässä muutama kuva postikorttimaisesti kaupungista. Ensireissullamme kävimme Alcazarin kuninkaallisen puutarhan ja katedraalin Giralda-torneineen, joten niihin emme suunnanneet tällä kertaa. Ne ovat kyllä mahtavat. Sevillassa yhdistyy upea historia, silmiä hivelevät nähtävyydet ja tunnelma, mutta puuttuu Rooman tai Barcelonan kaltainen hälyisyys ja valtavat turistimassat.

Yllä olevat kuvat ovat Plaza de Españalta, joka on vallan vaikuttava. Puoliympyrämäistä aukiota reunustaa näyttävä rakennus, jonka holvikaarien edessä on kaakeliteoksina edustettu aakkosjärjestyksessä Espanjan kaupungit. Aluetta kiertää myös tekojoki, johon voi vuokrata veneen. Keskellä on suihkulähde. Romantiikan nälkäisimmät voivat saapua tai poistua alueelta hevoskärrykyydillä, joka kierrättää myös läheisillä puistoalueilla ja tuo Sevillan katedraalille. 
Katedraalin ympäristö on todella kaunista aluetta ja Santa Cruzin alue sen itäpuolella on kuuluisa ihan hurjan kapeista kaduista. Ruokapaikkaa ei ole vaikeaa löytää ja tapakset maistuvat.

Härkätaisteluareenan ympärillä kelta-valko-punainen arkkitehtuuri hivelee silmiä. 
Kirjoittelen myöhemmin vielä Sevillan modernimmasta nähtävyydestä ja Eme Cathedral - hotellista, jossa yövyimme upean katedraalin kainalossa.

Nyt olemme jo kotona kämpillä. Kylä pullisteli illalla ja yöllä fiestavieraita. Olipahan sekin elämys! 

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Hetkessä kiinni

Tämä kuluva vuosi on ollut minulle yksi elämäni sisältörikkaimpia ja on tapahtunut paljon. Välillä olen toivonut ajan pysähtymistä, jotta ainutkertaiset kokemukset ja hetket eivät vain livu ohitse ja jää jälkeen epämääräisenä muistojen sekamelskana. Muutaman kerran olenkin onnistunut todella keskittymään hetkeen ja nauttimaan siitä niin, että edelleen saan lähes palautettua alkuperäisen tuntemuksen. Tässä muutamia niistä hetkistä kuvien kanssa.

Täydellisen kaunis ilta ja auringonlasku Frigilianassa. Ryöppyävät kukat ja rauhallinen katu. Kuuman päivän sopivana viipyilevä lämpö. Vain tämä yksi kuva muistona ja se omaan silmääni yksi lemppareistani. 
Alkuiltapäivä punaisen lipun takia rauhallisella rannalla. Pehmeä hiekka varpaiden alla, turkoosina aaltoileva ja tyrskyävä meri. Kärrynpyörillä etenevä kuopukseni kaverina. 
Eka kertaa sukeltelemassa oli huikeaa. Ja esikoisen innostus varsinkin. Se, että näin vedessä niin hyvin ja vesi oli todella kirkasta. Olen huono uimari, mutta onnistuin silti nauttimaan enkä pelännyt hukkuvani :) 
Täysikuulla Empire State Buildingissa hienon musikaalin jälkeen. Tukka hulmuaa kovassa tuulessa ja naurattaa, täällä sitä nyt ollaan lähes 25 vuoden odotuksen jälkeen. Ympärillä silmissä sykkivä metropoli. Onnistuin yhdellä painalluksella ottamaan hammashymyselfien, mitä ei koskaan ennen ole tapahtunut. 
Tunnekuohu vapaudenpatsaalle vievällä lautalla. Ei niin kovin kauan sitten tuon patsaan näkeminen merkitsi monelle toivoa vapaudesta ja tulevaisuudesta (jota ei edes sitten kaikille suotu). Minä sain vain muina turisteina mennä sitä ihmettelemään. Mikä kiitollisuuden aihe siinäkin! 
Kesäyössä kelluminen. Vaikka olen huono uimari, olen erinomainen kelluja! Ja rakastan sitä. Kelluessa voi keskittyä vain hengittämiseen ja veden äänten kuuntelemiseen, kaikki muu unohtuu. Kelluminen 26 asteisessa vedessä on kuin lämpimässä sylissä olisi. Ja Suomessa se saattoi olla lähes ainutkertainen kokemus.

Vaalitaan siis hetkiämme ja nautitaan kaikesta Luojan ja ihmiskädenkin luomasta kauniista <3

perjantai 10. elokuuta 2018

Auringonlaskun aikaan Torrox Costalla

Olen ollut hieman asenteellinen Torrox Costaa kohtaan. Liikaa kerrostaloja ja liikaa pitkin rantaviivaa parkkeeraavia turisteja omaan makuuni. Kuitenkin vietimme sangen mukavan illan Torrox Costalla ja auringonlasku oli suorastaan upea. Iltakävely pitkää rantakatua pitkin on oikein miellyttävää ja syömään kannattaa kurvata esimerkiksi lähellä majakkaa olevaan Thai-pas ravintolaan. Ruoka oli tosi hyvää :P ja kivaa vaihtelua 2 viikkoa kestäneelle tapasten ja muun spanskiruuan mussutukselle. Jopa lapset tykkäsivät thai-mauista.

Vaikka muuten en osaa Torrox Costaa oikein suositella, iltakävelyyn ja illalliseen se kyllä sopii. Nerjasta sinne ajaa n-340 tietä merenrantaa hipoen kymmenisen minuuttia. Torroxin kohdalla rantaviivan maasto on matalaa verrattuna jyrkkien rantatörmien Nerjaan. Liikuntaesteisille paikka on varmasti aika suotuisa. 
Parin vauhtiviikon jälkeen tuntuu ihanalta palailla muistoissa loman tunnelmiin ja käydä kuvien kautta fiiliksiä uudestaan läpi. Tässä mielessä kuvat ja blogi toimivat täydellisesti :)

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Etelän hetelmät

Eloisaa elokuuta kaikille! Tulin moikkaamaan tänne kaikenmoisten tohinoiden keskeltä. Muutto on takana ja tänään haimme kotiin Espanjan koristeet. Laatikoita on vielä jonkin verran purkamatta ja tavarat etsivät paikkojaan. En aio varsinaista kotiamme täällä blogissa kuvailla, mutta tässä pari kuvaa vielä Espanjasta tuoduista esineistä. Tykkään niistä kovasti. Makuuhuoneen kalkkimaalattu seinä miellyttää myös silmääni.

Pyöreä peili saa olla vessassa ainakin alkuun. Se on hieman pieni sinne, mutta sopii tyyliltään hyvin. Iso peili odottaa kiinnitystä eteisen seinään. Se on niin painava, että kiinnitys on tehtävä tosi napakaksi 
Nyt sitten annetaan arjen rullata ja nautitaan  illoista ja viikonlopuista uudessa kodissa. Lomien ja kaikkien muuttohässäköiden jälkeen on alkuun hieman pöllämystynyt olo, mutta kokemuksen mukaan se tasaantuu kyllä. Tuntuu että muut asiat ovat olleet ihan tauolla. Stressin osaan kyllä kehittää vaikka marjastamisesta! Tänä vuonna saa mansikat riittää ja ylivuotiset mustikat (onneksi viime vuonna kerättiin paljon, heh). Paljon pystyy itsekin vaikuttamaan, antaako kiiremoodin viedä vai tarttuuko päivän mittaan tarjolla oleviin hengähdyshetkiin. Ja ne pienetkin pysähdykset kantavat, kun niitä on riittävästi. 

Mukavaa loppukesää <3