sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Fressimpi ilme?

Sunnuntai-illan ratoksi olen kokeillut erilaisia blogi-ilmeitä ja päädyin nyt tällaiseen hieman raikkaampaan. Tärkeintä olisi että luettavuus on hyvä ja yleisilme selkeä, mitä aiempi ei mielestäni ollut ainakaan kännykällä luettaessa. Käsittääkseni suurin osa lukijoista käyttää kännykkää blogien selailuun. Olenko väärässä?

Samalla selailin kuva-arkistoani ja löysin paljon kivojakin kuvia, joita en ole blogissa julkaissut. Kylläpä meri onkin ollut turkoosi. Parhaimmillaan Nerjan rannat ovat juuri tuommoiset!

Haaveilen, että kämpänkin ilme olisi raikkaampi. Ruskea lattia ei siinä auta. Mutta samalla ajattelen, ettei elämässä ja olosuhteissa koko ajan tarvitse olla jokin kohennusprojekti menossa. Näin on ihan hyvä, vaikka ei ihan vimpan päälle olisikaan. Keskinkertaisuuden sieto on jalo taito.

Mielipiteitä saa antaa blogin luettavuudesta, joko tänne bloggeriin tai faceen.

Raikasta pakkasviikkoa kaikille!

keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Kolmevuotias

Huomasin tänään, että olen pitänyt tätä blogia nyt kolme vuotta. Tämän kirjoittaminen ja kuvien valitseminen on ollut minulle kuin pienimuotoista terapiaa, ja on edelleen. Arjessa on myllännyt välillä kovaakin ja kirjoittelu ja aurinkoisten kuvien klikkailu ja lomahetkien muistelu ovat olleet keidashetkiä. Ihanan kylän löytymisen koen taivaan lahjana.

Haaveilen simppelimmästä blogipohjasta, mutta en tiedä riittääkö taidot sen vaihtamiseen ja aikakaan. Välillä olen miettinyt että lopetan koko homman, mutta toisaalta tätä voi tehdä vaikka ihan harvakseltaan. Ja juuri silloin, kun suunnittelee ajasaloa, innostuukin kirjoittelemaan.

Kiitos kaikille lukijoille❤️ Toivottavasti palaatte vieläkin Casa Limoneroon🍋

¡Hasta luego!

lauantai 19. tammikuuta 2019

Kylä söpöilee

Frigilianassa välillä ihan huvittaa kaikki söpöys. Kylän poliisiasemaa en ole kehdannut kuvata, mutta siitäkin tulee mieleeni Muumimaailman Haisulin putka 🤭. Alla olevissa kuvissa näkyy pankki ja vessat. Talvi ja kesä eivät paljoa katukuvaan vaikuta. Appelsiinipuissa on aina lehti ja bougainvilleissä yleensä on kukkia talvellakin vaikkakaan ei kesän runsautta ihan. Ja värikkäät, iki-ihanat ovet ovat ja pysyvät, aina niitä ihailen. 

Osa kahviloista on myös pilkkuruisia, kuten tämä yhden pöydän pystybaari. Kahvi on hyvää ja tässä on hauska istuskella katsomassa Calle Realin ohikulkijoita. 
Yksi söpöstelypaikka on tämä aasien vaja näköalapaikalla. Erehdyin tytön kanssa menemään sinne ilman omppuja ja kylläpä aasit huusivat perään. Seuraavalla kerralla tuliaiset mukaan! 
Ja voi sentään näitä talvisia auringonlaskuja! Oma elimistö taisi jäädä Espanjan talvimoodiin...Sain flunssan paluun jälkeen ja hiihtokauden avauskin on lykkääntynyt. Vaan enpä osaa stressata nyt sitäkään, liekö syy kuuntelemassani andalusialaisessa kitaramusiikissa, joka synnyttää hyvin rentoa ilmapiiriä :)

perjantai 11. tammikuuta 2019

Päivä Sierra Nevadalla

Olin ihan kauheasti odottanut Sierra Nevadalle pääsemistä. Siellä kiinnostavat niin laskettelurinteet kuin vaellusreitit ja korkeimman huipun valloitus. Kohde sopii koko vuodelle ehkä kuuminta kesäkautta lukuunottamatta. Uumoilimme joululoman takia pitkiä jonoja hiihtohisseihin ja vuokraamoihin ja päätimme ensikertalaisina lähteä haistelemaan hiihtokeskuksen tunnelmia ja kartoittamaan mahdollisuuksia. 

Vuorille voi turvallisesti ajaa talvella pikkuautolla vain absoluuttisen hyvällä ilmalla. Muulloin tarvitsee ketjut auton pyöriin, eikä niitä ilman pääse eteenpäin. Nousu on melkoista kieputtelua ylös. Lähes joka P-paikalla oli joku lapsi oksentamassa...

Pradollanon hiihtokeskukseen oli valtavat autojonot, koska oli espanjalaisten lomasesonki, ja aikaa kului. Ajoimme auton hieman Pradollanon ulkopuolelle ja kävimme ensin kylässä kahvilla ja sitten nousimme jalan ylös kohti vuoren huippua. Lopulta jäimme hieman vajaaseen 3 kilometriin. En ole koskaan ollut niin korkealla. Hengästytti helposti. Aurinko oli valtavan kirkas ja maisemat aivan mahtavat. Olin lähes hurmiossa. Söimme eväät ja otimme vähän kuvia. Tarkeni college-paidalla!

Lunta oli vielä todella vähän. Sitä saattaa olla metrinkin enemmän ja silloin kävely ei aina ole turvallista. Tämä sopi meille. Aiomme laskemaan joskus arkilomalla, jolloin espanjalaiset ovat töissä ja koulussa. Emme törmänneet yhteenkään suomalaiseen, lähes kaikki olivat espanjalaisia. Luulin nähneeni Javier Bardemin, mutta todennäköisesti vain kaksoisolennon :D

Sierra Nevada tarjoaa lukuisia vaellusreittejä myös ja toivottavasti niitäkin pääsemme joskus taivaltamaan. 
Näettekö ihmiset tuolla alimman kuvan pikkuhuipun laella? Täällä olisi kuvausintoiselle ollut aivan mahtavia kuvauspaikkoja. Ihanaa että Espanjassa on tällaisiakin vuoristopaikkoja ja Pyreneethän myös ovat upeat. Gotta love Spain <3

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

El Dia de Reyes

Joulu huipentui täällä Espanjassa tähän kuninkaiden päivän aamuun, jolloin lapset saivat lahjansa. Meidänkin juhlapullasta löytyi kuningas :D

6.1 syödään pullakranssia (Roscón de Reyes), jossa on kuivattuja hedelmiä ja kerma- tai kreemitäyte. Joka kaupasta näitä saa. Kranssin mukana tulee kruunu, jonka saa päähänsä se, joka löytää pullapalastaan kuningasfiguurin. Kranssissa on myös papu, jonka löytäjä puolestaan saa maksaa kranssin. Hauskaa.

Lomamme on sujunut mukavasti; olemme nähneet lumihuippuiset vuoret ja Marokon. Teen näistä Suomessa omat postaukset, tämä kännykän bloggeriversio toimii tosi huonosti. Sääkin on lämmin ja kaunis, joten ei mitään valittamista. Tänään menemme rannalle lekottelemaan. Uimaan ei sentään taida tareta. Hyvää loppiaista!

keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Vuoden alku Limonerolla

Hyvää uutta vuotta blogin lukijat ja terveisiä Frigilianasta! Saimme herätä kirkkaaseen aamuaurinkoon tänään ensimmäisenä lomapäivänä ja totesin heti alkuun että blogin nimi voi säilyä... sitruunapuu on yhä hengissä. Onneksi itsekin selvisimme järkyttävässä ajokelissä lentokentälle Suomen päässä. Asunnolla kaikki oli järjestyksessä ja kylällä elämä jatkuu vireänä. Joulua vietetään yhä. Pidän Frigilianasta ja Nerjasta näin talviaikaan tosi paljon. Turisteja on vähemmän ja espanjalainen arki rullaa. Talvella jotenkin kaikki on kirkkaampaa ja kuulakkaampaa ja aurinko niin häikäisevä suomalaisen silmään ainakin. Merivesi on raikkaannäköistä ja simpukoita on paljon.

Appelsiinikulho on täynnä ja retkiohjelmaa hiottu. Siitä myöhemmin sitten lisää. Voimaa ja valoa talveen kaikille!