keskiviikko 25. syyskuuta 2019

Leipäset tapaspöytään

Aurinkoiset syksyheipat kaikille! Onnekkaana vietän tänään vapaapäivää ja nautin upeasta kuulaasta valosta. Neulepuikot ovat viuhuneet katsellessani La Republica - tv-sarjaa. Kaksi hyvää tapaa opetella kieltä on katsoa sarjoja televisiosta ja lukea Raamatusta tai jostakin muusta tunnetusta teoksesta tuttuja lukuja :)

Kiva syksyinen leipänen syntyy patongista, kalkkunaleikkeestä, Brie-juustosta, karpalohillosta ja pistaasirouheesta. Patongit halotaan sopiviksi paloiksi, voidellaan ja päälle laitetaan kalkkunaleikettä ja brietä ja paistetaan noin 10 minuuttia 200 asteisessa uunissa. Leipien päälle sivellään karpalohilloa ja ripotellaan pistaasirouhetta. Nams! Olen tehnyt näitä pariin otteeseen.



Mukavaa viikonjatkoa🌻

sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Syksyn (lieve)ilmiöt

Syksy, ilmojen viileneminen ja varsinkin sadesää nostaa joka vuosi minussa esiin samat ilmiöt.


Leivon enemmän. Ei ehkä pitäisi. Kaipa luonto ohjaa varastoimaan talvirasvaa, jotta selvitään kylmän talven yli. Keskuslämmitys ajaa kyllä saman asian. Varsinkin pulla ja pullantuoksu kuuluu tähän aikaan, kun käperrytään kotiin. Ja mausteiset kakut, omenaleivonnaiset/paistokset...


Alan neuloa. En koskaan neulo joulun ja syksyn välisenä aikana, mutta syyskuusta joulukuuhun teen kyllä aina vähintään parit sukat. Nyt yrityksenä on vuosien tauon jälkeen pusero. Saa nähdä mitä siitä tulee. Lämmön kaipuu taitaa olla kaikkien syksytoimintojeni perusmotiivi. Myös kisu lämmittää ❤️


Alan lukea ihmisten tarinoita, kuinka he ovat siirtäneet elämänsä vähintään talvikaudeksi etelän lämpöön. Miten ihanalta se kuulostaakaan ja miten huonosti se omaan elämään sopisi tässä kohtaa. Mutta ehkä joskus... Olé-lehti tarjoaa inspiraatiota ja totuudenmukaista tietoa suomalaisten arjesta Espanjassa.


Kaivan esiin kynttilöitä ja jopa tuoksukynttilöitä, vaikka inhoan melkein kaikkia niiden tuoksuja. Nämä lasikuvut torppaavat tuoksut kivasti sisäänsä. Eikä tulikaan onnistu. Heh.

Iloa ja valoa Sinun syksyysi!

lauantai 7. syyskuuta 2019

Väristyksiä Córdobassa -upeat päänähtävyydet esittelyssä

Córdoban ehdoton päänähtävyys on La Mezquita. Tuttavani oli kehunut sitä vaikuttavammaksi rakennuksesi, jossa hän on käynyt ja itselläni se nousee kärkikastiin myös. Maurit rakensivat tämän upean moskeijan ja se valmistui 900-luvulla. 1200-luvulla kristityt valloitivat sen ja muuttivat sen katedraaliksi.







La Mezquitan tunnusomaisin piirre ovat upeat holvikaaret ja jaspiksesta, onyxista, marmorista ja graniitista tehdyt pylväät. Kaaria on noin 800. Näiden lomassa kulkeminen sai aikaan minussa tunneväristyksiä ja tuntui kuin olisi siirtynyt satoja vuosia ajassa taaksepäin. On käsittämätöntä, miten ihmiset ovat pystyneet muinoin saamaan aikaan niin siistiä, yksityiskohtaista ja mahtipontista jälkeä.
Pääsymaksu joka päivä auki olevaan La Mezquitaan on 10 euroa, mutta aamuisin 8.30-9.30 on ilmainen tunnin vierailuaika. Tunti riittää vierailuun juuri ja juuri. Nähtävyys on auki päivittäin ja sisäpihan appelsiinipuutarhassa voi kulkea ilmaiseksi. Tuo on varmasti talvella appelsiinien aikaan ihana paikka! Uljaat sypressit ja palmut kaunistavat sisäpihaa myös.

Luonteva tapa on jatkaa seuraavaksi ylläolevassa kuvassa näkyvään Torre Campaneroon eli La Mezquitan kellotorniin. Sinne pitää varata valmiiksi 30 minuutin vierailuaika tornin ovelta. Sisäänpääsy on 2 euroa ja torni nousee 40 metriin, joten helteessäkin jaksaa kavuta sinne. Tornin sisäänpääsyikäraja on 7 vuotta. Tornista näkee upeasti juuri La Mezquitan sisäpihan ja koko kaupunkia, ainostaan Puente Romana-silta jää rakennusten katveeseen.



Yksi kuvatuinpia kohtia kaupungissa on Calleja de las flores. Tämä pieni kapea kadunpätkä aukeaa kohti Torre Campaneroa ja kadulla on aina joku ottamassa selfietä tai kuvia. Seinille on kiinnitetty sinisiä ruukkuja, joissa on punaisia pelargonioita. Kaunein tämä pikkukatu näkymineen on alkuillan auringossa kun katu kylpee valossa, itse kävimme aamupäivällä. Kadulla sijaitsee muuten upea nahkagalleria, suosittelen piipahtamaan!

Kävimme välillä pakkaamassa tavarat hotellilla (olimme heränneet early birdeinä) ja sitten matka jatkui Alcazar de los Reyes Cristianokseen eli kristittyjen kuninkaiden linnoitukseen. Tämä nähtävyys on ennenkaikkea puutarha-alue ja parhaimmillaan siis kukkivana kesäaikana. Pääsymaksu on 4 euroa ja paikka on kiinni maanantaisin. Iltaisin järjestetään Noches Mágigas eli jonkinlainen multimediaesitys linnalla.
Myös ylös linnantorniin pääsee kiipeämään ja sieltä avautuu kauniit näkymät puutarhaan. Kuljeskelimme varjoja myöten kasveja ihaillen. Vietimme aikaa täällä reilun tunnin ja sen jälkeen alettiin olemaan jo reilusti lounasajan korvilla.







Olimme painaneet mieleen La Bicicleta-ravintolan ja kävimme tarkistamassa olisiko siellä meille pöytää. Onneksi oli! Paikka ruokineen toi minulle mieleen boheemit ja trendaavat Nycin brunssipaikat! Simppeli ravintola oli koristeltu polkupyörin ja siellä oli kivoja pieniä sopukoita. Mehut olivat aivan älyttömän hyvä. Oma mehuni oli rypäle-päärynä-lime, nams. Kannattaa siis ehdottomasti ostaa täällä mehua! Söimme maukkaita patonkeja lounaaksi.




Iltapäiväkahvit joimme Hyggessä, joka oli kuin pala Köpistä Andalusiassa. Reissun ylivoimaisesti kalleimmat kahvit ja kakkupala (yhteensä 7,20e...)löytyivät täältä, mutta hyvää oli.




Allaolevat kuvat antavat hyvää yleiskäsitystä. Córdobassa on mukava väljää, autenttisen espanjalaista ja kaunista. Näiden päänähtävyyksien lisäksi on vaikka kuinka muutakin nähtävää. Suosittelen erittäin lämpimästi parin päivän piipahdusta sinne.




sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Kuvauksellinen Córdoba

Pohdin, miten kirjoittaisin retkestämme historialliseen ja ihanaan Córdobaan ja päädyin kronologiseen kirjoitusjärjestykseen. Ensimmäisenä päivänä haimme yleisilmettä kaupunkiin (ensimmäinen postaus)ja teimme ostoksia ja toisena päivänä katsastimme varsinaiset päänähtävyydet (toinen postaus). Tervetuloa mukaan!
Córdoba oli minulle täysin uusi tuttavuus ja se hurmasikin minut lähes ensisilmäyksellä. Córdoba on pienempi ja vähemmän fiini kuin Sevilla, hieman rosoinen, mutta hyvin tunnelmallinen.  Frigilianasta kaupunkiin on kahden tunnin ajo moottoritietä pitkin. Asukkaita on päälle 300 tuhatta ja kaupungin historialliset juuret ulottuvat kauas. Etäisyydet ovat lyhyet ja tutustuminen kaupunkiin jalkaisin sujuu siten helposti. Kaiken sydämenä on moskeijasta katedraaliksi muutettu La Mezquita appelsiinipuutarhoineen (ehdoton lempipaikkani). Tämä teki minuun suuren vaikutuksen ja kirjoitan siitä toisessa postauksessa. Emme törmänneet kahden päivän aikana yhteenkään skandinaaviin, turistit kaupungissa olivat espanjalaisia ja ranskalaisia enimmäkseen.

Saavuimme iltapäivällä hotellimme Eurostar Conquistadoriin ja pienen lepäilyn jälkeen elokuun kuumuudessa kävelimme vanhalle sillalle Puente Romanalle, jonka perustuspilarit on rakennettu Rooman valtakunnan aikoina. Sillan edessä on kaariportti ja San Rafaelin voitonpatsas. Söimme lounasta La Bodega Mezquita -ravintolassa, joka kuuluu ravintolaketjuun, jolla on useita ravintoloita kaupungin alueella. Ketjuravintolatunnelmaa ei kuitenkaan ollut laisinkaan.







La Mezquita - katedraalin muureja ja kaaria sivuten ja ihaillen jatkoimme vanhan kaupungin kujia puikkelehtien ja pysähdyimme kahvittelemaan Plaza de las Tenillas -aukion eteläkulmalla olevaan kahvilaan. Kahvi oli vahvaa ja hyvää ja kolmen suklaan kakku erittäin tuhtia! Lomatunnelmaa kerrassaan.





Ostoksille menimme El Corte Inglesiin, koska sieltä löytää helpoiten tuliaiset teineille ja usein merkkivaatteilla, kuten Leviksellä on hyvät alennusprosentit. Mieleiset paidat löytyi nytkin puoleen hintaan. Kauppoja on eniten  kaupungin länsiosassa esim. Avenida Ronda de los Tejares -kadun ja Bulevardi Gran Capitainin varrelta. Zara Home, Massimo Dutti kuuluvat vakiokauppoihini.

Ostosten aikana iski ukonilma! Harvinaista elokuussa. Kastuimme melko perusteellisesti, mutta kylmä ei tullut. Kuivateltuamme hotellilla olikin jo ilta saapunut ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Päädyimme perinteisiä córdobalaisia ruokia tarjoilevaan Taberba Andaluza "d'ucles" ravintolaan. Söimme kanaa paikallisesti laitettuna ja tämmöistä kuvassa näkyvää mantelipohjaista samettista keittoa, joka tarjoiltiin tonnikalan ja oliivien kanssa. Mielenkiintoisia makuja!




Seuraavassa postauksessa kerron siis kaupungin päänähtävyyksistä, jotka tekivät minuun todella vaikutuksen, kuten moneenkin muuhun kävijään.

Syyskuu on saapunut, siis mukavaa syksyä kaikille!