Pieni iltapäiväretki Rincón de la Victoriaan

Nerjan ja Malagan välissä, lähempänä Malagaa, sijaitsee Rincón de la Victorian kaupunki, jonka ohi painelemme yleensä autolla kaasu pohjassa. Kesällä päätimme pistäytyä "pitäjässä" ja kävimme käppäilemässä hieman pienellä maisemareitillä ja kahvilla rantakadun varrella. Kaupunki on infrastruktuuriltaan hyvin samantyyppinen kuin muut Malagan rannikon kaupungit, mutta kivahan näihin vuosien kuluessa on saada edes jotakin tuntumaa.  Ja tutustumalla tyypillisiin rannikkokaupunkeihin tajuaa, että Nerja on kaupunkien joukossa kyllä ihana erilainen helmi!

Ajoimme ensiksi auton kylän länsipuolen niemekkeelle ja kävelimme hieman sille rakennetulla maisemapolulla nimeltään Ruta del Sol y Aguacate. Näimme vain alkuosan, koska lapsilla oli kuuma keskikesän paahteessa ja jaloissa tuntui edellisen päivän vaellus. Reittiä on kehuttu ja se kurvaa myös sisälle kallioluolastoon. Ehdottomasti tulemme uudestaan kävelemään koko polun joku kerta! Niemekkeellä on myös tähystystorni/majakka, jonka juurelta aukeaa itään kaupungin suuntaan myös mukava maisema.

Niemekkeeltä laskeuduimme rantakadulle ja etsimme lähimmän mukavannäköisen kahvilan aivan rannan tuntumasta. 

Myös tämä kuvassa näkyvä leipomokahvila voisi olla käymisen arvoinen.

Nyt on todettava, että bloggaaminen aiheuttaa melkein kärsimystä, koska kaipaan tuota valoa, kirkkautta ja lämpöäkin ihan hirmuisesti. Enää kuukausi, niin Suomessakin alkaa päivä taas pidentyä...

Ajatuksia ja kuvia eläinpuistopäivästä

Eläinpuistoista postaaminen on nykyään hieman riskialtista. Kehtaako kertoa käyneensä semmoisessa edes... Vastustajia löytyy, mutta toisaalta puistot täyttyvät perheistä. Kävimme kesällä Selwo Aventura - parkissa Esteponassa ja tästä puistosta jäi itselle kiva mieli - toisin kuin vaikka Budapestin tai Riian eläintarhasta. Alue oli laaja, eläimille oli varsin mukavasti viihtyisän oloista tilaa, varjoa, aktiviteettia ja monet eläimet vaikuttivatkin jopa hyvin aktiivisille. Eläinpuistossa oli valtavasti lajitietoa ja myös turvassa sellaisia lajeja, jotka ovat täysin katoamassa alkuperäisympäristöstään metsästyksen ja hakkuiden takia. Ihmiset oli huomioitu vesisuihkuilla, kahviloilla, juoma-automaateilla ja jännittävällä puistosuunittelulla. Puiston Masai-kylässä voi myös yöpyä. Tässä kuvia mukavasta päivästämme.

Puiston sisäänpääsymaksu vaihtelee sesongin ja varausajankohdan mukaan. Liput kannattaa ostaa netistä, koska hinta on aina edullisempi kuin luukulta ostettuna. Meidän liput neljälle hengelle maksoivat 87 euroa.

Vaikka oma kokemus oli hyvä, ei eläinten mielipidettä puistossa asumisesta voi tietää. Toki ihanne olisi, että kaikki eläimet voisivat elää vapaina luonnossa ja ihmiset katsoisivat upeita villipetoja vain luonto-ohjelmista. Mutta ainakin jos vaarana on koko lajin katoaminen, hyvien olosuhteiden eläinpuisto on silloin vaihtoehto. Ehkä kissapedot mietityttivät minua eniten, saavatko ne riittävästi toteuttaa saalistusviettiään ja juosta riittävän laajalla alueella. Toivon kovasti, että Euroopassa eläinpuistoja valvotaan ja niiltä vaaditaan kunnon tasoa. Tähän kommentoiminen vaatisi kuitenkin perehtymistä. 

Vuoren kutsu

Vaikka meri kaikessa kauneudessaan ja mahtavuudessaan on monille tärkein elementti etelän lomilla, minä kaipaan vähintään yhtä paljon vuoria. Meri on ihmeellinen, mutta maa tuo turvaa. Haluan nähdä tutut vuoret, jotka tavoittelevat pilviä ja tarjoavat suojaa ympärilleen. Vuorilla on lähempänä taivasta ja siellä äänet hiljenevät. Vuoret haastavat, ne symboloivat myös kärsimystä, mutta toisaalta vuoret tarjoavat vastauksia ja avaavat mahtavia näkäaloja. Vuorilta on haettu yhteyttä luontoon, Jumalaan ja itseen. Vuorilla voi kiivetä, vaeltaa ja lasketella.

Etelä-Espanja on vuorien hallitsemaa aluetta. Frigiliana sijaitsee Almijaran vuoriston alarinteellä ja sen lähettyvillä korkeimmat huiput kohoavat lähelle paria kilometriä. Sierra Nevadalla  voi nousta noin 3,5 kilometriin.

Tämä kuvassa näkyvä El Cielo (suom. taivas) on Nerjan seudun korkein huippu ja sen päälle on pystytetty iso risti. Reitti ylös on vaativa, mutta kertomusten mukaan sieltä avautuu yksi Etelä-Espanjan upeimpia maisemia. Toivottavasti ensi vuonna pääsen kiipeämään sinne.

Yllä näkyvät kuvat ovat Sierra Nevadalta ja tämä alin "kotivuorelta" Frigilianan viereltä. Ai että kaipaa tuota kirkkautta! Tsempit kaikille pimeään marraskuuhun❤️