tiistai 21. huhtikuuta 2020

Kymmenen ihanaa

Tämän postauksen kirjoittamisen sijaan minun pitäisi koronaa edeltävänä maailman aikana olla juuri saapunut ystävien kanssa Espanjaan. Vaan eipä lennä lennot eikä ole lomaa eikä auta itku markkinoilla. No vale la pena llorar en el mercado. Mutta muistot ja valokuvat minulla on ja tähän postauksen valitsin 10 ihanaa kuvaa tai hetkeä Espanjan lomilta vuoden ajalta taaksepäin. Kylläpä oli vaikea valita. Eli ihania juttuja on ollut läjäpäin!
Kutsun tätä kuvaa appelsiinien ihmeeksi. Niitä oli paljon ja ne olivat keräämättä vielä tammikuun lopulla, että sain niitä ihastella. Saan kuvasta iloa vieläkin ja kuva on juurikin kuin rakas kylä - kuin makea ja mehukas appelsiini!
Jatkumona appelsiineille ovat mantelipuut. Olin nähnyt facebookissa kuvan (paljon hienomman kuin tämän omani), jossa mantelipuiden takaa pilkistää Frigiliana. Järkeilin kuvan otetun Torroxin tieltä ja sieltähän ne puut löytyivät. Monesta paikasta oli tammikuun myrsky lennättänyt kukat tiehensä, vaan ei tästä kohtaa. Aivan ihana maisema.
Illat omalla terassilla. Auringon laskun viimeiset punervat ja puhuttelevat säteet. Jos olisin nyt karanteenissa tuolla, en tiedä osasinko oikein iloita niistä. Luulen, että silti osasisin. Olen myös tajunut yhden asian: haluan nähdä kodistani kauas, varsinkin jos en pääsisi sieltä ulos. 
Tämä kuva Cordobasta edustaa Espanjan vanhoja kaupunkeja, lämpöä, kesämekkoon pukeutumisen keveyttä ja lomamielen raukeutta. Katse suuntautuneena ehkä kohti seuraavaa ruokapaikkaa tai kahvilaa...
Tässä kuvassa taasen kiteytyy Nerjan ihanuus. Jyrkät rantatörmät, tosi kirkas merivesi ja ihana alkuillan aurinko. Jätski meinaa sulaa kädessä, Balconilla on näet aina ostettava jäätelöä.
Lapsen lomailo ja yhteiset retket. Mikä sen mukavampaa. Rannat ja vaellusreitit, joissa voi törmätä tällaisiin kukkapilviin.

Alla olevassa kuvassa on yksi lempirannoistani Nerjassa, Maro. Jo pelkkä alas rannalle lompsiminen nostaa tunnelmaa, kun näkymä on näin ihana. 
Vuoret. Kuten olen sanonut, en ole ihan varma kummasta tykkään enemmän, vuorista vai merestä. Frigilianassa ei onneksi tarvitse valita. Kummatkin ovat lähellä. Ja ystävä vierellä kulkemassa kruunaa retken, jaettu kokemus tuplaa onnen, kuten alimmasta kuvasta näkyy. En tiiä voisinko olla iloisempi kuin tuolla ylhäällä :D
Mutta onneksi on kevät. Ensimmäiset orvokit on ostettu ja nurmikko kalkittu ja terassilla juotu kahvia työpäivän jälkeen. Syytä olla näistä asioista kiitollinen, kuten noista menneistäkin.

Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille <3

keskiviikko 15. huhtikuuta 2020

Salli mun nauraa

Enpä olisi uskonut, että sellainen päivä koittaa, että minä kuvaan blogiin rikkasetin. Vaan tänään se koitti. Siitä vielä tuonnempana.

Omat mielialani ovat korona-ajan myötä olleet ajoittain vuoristorataa muistuttavia, mutta yritän pysäyttää vaununi ainakin hetkittäin ennen laskukiitoa. Samalla olen huomannut, että nämä huippukohdat osuvat usein hetkiin, joissa edessäni on herkkuja tai auringonpaistetta. Kiitos pääsiäisen ja lasteni syntymäkuun, herkkuja on riittänyt ja kiitos luonnon ja Luojan, aurinkoakin ainakin hetkittäin.

Tänään ilahduin suuresti, kun moussekakkua jääkaappiin laittaessani ote herposi ja etusormi upposi kakun uumeniin. Ihan nauratti moussea sormesta nuollessani ja hihittelin, että joudun vielä syömään tuon turmeltuneen palan. Tavallisessa arjessani en ehkä olisi noteerannut koko asiaa. Tai ainakaan nauranut.

Ehkä kaikkein ihanin hetkeni osui pääsiäislauantaihin, kun monen kuukauden tauon jälkeen saimme vihdoin lämmitettyä paljun. Sain mennä paljuun itsekseni espanjalaisen kitaramusiikin soidessa ja tilkka hyvää juomaa mukani. Oli niin lähes ällöromanttisen auvoinen hetki, että nauratti.

Mieltäni suuresti ilahduttavin asioihin on kuulunut myös tämä uusi rikkasettini. Kotikoulun ja muun perheen täydellisen kotoutumisen myötä keittiön lattian muruvuoret ovat olleet aivan uskomatonta luokkaa. Nyt voin sutia murut tähän kauniiseen settiin. Lähes terapeuttinen kokemus ilman imurin mekkalaa. Nostalgista, ekologista ja lähes kaunista. Ja naurettavaa, että kirjoitan siitä blogiin🙈.

Kaiken kukkuraksi olen alkanut kuvaamaan kissavideoita. Onni-ressukka on joutunut ottamaan vastaan haasteen jos toisenkin. Monet naurut on saatu yhdistelmästä vessapaperirullat ja kissa. Kas, kun en ole tätä ennen keksinyt!

Koetetaan kestää itseämme ja toisiamme ja muistetaan nauraakin näinä raskautta, epätietoisuutta ja huolta pursuavina aikoina.


perjantai 3. huhtikuuta 2020

Nyt ja sitten

Eläessämme poikkeusaikoja, joudumme kohtaamaan päivän kerrallaan ehkä konkreettisemmin kuin koskaan ennen. Emme voi monestakaan asiasta olla aivan varmoja ja nämä epävarmat asiat voivat olla niinkin suuria kuin työ, toimeentulo ja terveys, jos ei oma, niin ystävän tai läheisen. Ahdistukselle ei silti saa antaa valtaa. Joudumme entistä enemmän ottamaan iloa irti niistä asioista, joita meillä on käsissämme. Ja toisaalta meillä on lupa kannatella itseämme yli näiden aikojen myös haaveiden siivin. Tässä omiani nyt ja sitten kun juttujani. Mitkä tuovat minulle turvaa ja iloa nyt ja mistä unelmoin sitten kun tämä poikkeusaika joskus on ohi.

NYT

Koti. Siellä nyt keväällä erityisesti valo. Painopiste on järjestyksessä ja tunnelmassa, ei niinkään siinä mitä haluaisin kotiin hankkia, kumma kyllä. Normaalioloissa kotona paljon vietetty aika poikii kaikenlaisia päähänpistoja sisustukseen liittyen.



Työ. Olen siinä onnellinen, että saan lähteä aamuisin töihin ja väsyäkin töissä. Se tuo rytmin ja ryhdin arkeeni ja erottaa sen viikonlopusta.  Aluksi olin jopa hieman kateellinen etätyöläisille, mutta tajusin sitten, että tämä on minulle paras.  Uhkana kriisin mahdollisen pahenemisen myötä voisi olla uupuminen, kuten kollegoilla Etelä-Euroopassa. Olen myös isommassa riskissä sairastua töissä, mutta se ei pelota nyt. Meillä on onneksi käytössä tosi hyvät suojavarusteet.

Luonto. Tästä varmaan saamme lähes kaikki tällä hetkellä parhaat kiksit. Miten ihanaa on päästä liikkumaan ulos raikkaaseen ilmaan. Vielä kun löytäisi ne polut, jotka eivät ole liian suosittuja. Eväät mukana on aina hauskempaa.


Kahvi. Hyvä ruoka ja juoma. Leipominen. Ne ovat tärkeitä aina, mutta varsinkin nyt. Niin puuhastelun tarjoajana kuin nautintona.

Yhteys ystäviin ja läheisiin. Puhelut, videopuhelut, viestittely. Luojan kiitos, että emme ole vain kirjeiden tai lankapuhelimen varassa nykyään!

Perhe ja lemmikki. Näiden rakkaiden  kanssa sitä nyt ollaan, onneksi. On joku joka ottaa kainaloon ja joku jonka kanssa ottaa yhteen :D Omaa aikaa ei ole, mutta jotenkin sitä ei osaa edes kaivata. Vielä. Sekin kaipuu voi kyllä jossain kohtaa nostaa päätään....

Kirjat, sarjat/elokuvat. Lukeminen vie toiseen maailmaan, tuo perspektiiviä omaan elämään, parantaa keskittymiskykyä. Välillä ajatus herpoaa ja keskittyminen on vaikeaa, varsinkin jos alkaa pläräillä uutisia. Mutta aina voi ottaa kirjan takaisin käteen. Olen muuten siitä erikoinen tyyppi, etten ole ikinä kuunnellut yhtään äänikirjaa!

SITTEN

Vanhempiemme kanssa ajanvietto. Kohta on kolme viikkoa siitä kun olen nähnyt ja keskustellut kasvokkain vanhempieni ja appivanhempien kanssa. Omani ovat jo sen verran iäkkäitä, että kovin monia kuukausia en haluaisi olla erossa, en millään.

Ystävien tapaaminen. Läsnäolo. Halaaminen.

Tennis-ja valmennustunnit. Miten terapeuttista onkaan karvapallon iskeminen. Kunhan lumet sulaa, pääsee ainakin ulos pelaamaan.

Japani. Kesän reissumme Tokioon peruuntui, seuraava yritys on syyslomalla. Haaveilen reissusta, retkestä ehkä Fujille, puutarhoista, sushista...

Limonero. En ole tämän reilun neljän vuoden aikana kertaakaan ollut tilanteessa, ettei minulla ole hajuakaan milloin pääsen Espanjaan seuraavan kerran. Mutta niin iloinen olen sitten, kun tuo päivä tulee. Toivottavasti vielä tulevaisuudessakin voin antaa poskisuukot sisustuskaupan rouvalle ja osallistua tuhansittain ihmisiä pursuaville kyläjuhlille. Vaikka kämppä on mielessä lähes joka päivä, vielä enemmän ajattelen kylän ihmisiä. He lopultakin tekevät sen kylän❤️ Haluan nähdä vanhan kumaraisen rouvan oviaukossaan ja apteekin edustan papat rupattelemassa. Siihen asti, pysykää turvassa 🙏



Olen ollut tosi vaikuttunut espanjalaisten yhteisöllisyydestä ja positiivisuudesta kriisin keskellä. Musiikki soi kodeissa ja parvekkeilla ja ihmisten kotijumpissa ja touhuissa. Ja pääsääntöisesti musiikki on energistä ja iloista.