Kesälounasta Espanjan mauilla

Espanjan kaipuuta olen yrittänyt lievittää niin mielikuvamatkoilla kuin laittamalla välillä espanjalaishenkistä ruokaa. Kuumilla keleillä ei tee niin mieli lämmittää uunia, mutta kesäiset salaattilounaat onnistuvatkin hyvin ilman sitäkin. Tämä Pirkan espanjalainen perunamakkarasalaatti on mielestäni täydellinen hellelounas, jossa on sekä suolaisuutta ja raikkautta että täyttävyyttä. Suosittelen. Muokkasin ohjetta ainoastaan vaihtamalla mustat oliivit vihreisiin.

Tästä pääset ohjeeseen. 

Lounas huuhdottiin alas italialaisella Sanpellerginon limsalla/mehukivennäisvedellä. Sitruunanmakuinen maistui itselleni. Jo purkki itsessään on kaunis ja monissa tämän kesän ruokajutuissa ne vilahtelevatkin. Piti siis itsekin kokeilla. 

Kesäkuu on ollut kuin unelma Suomessa, mutta se ei silti ole vienyt pois kaipuutani Välimerelle ja Frigilianaan. Se johtuu siitä, että joka kesäisellä pidemmällä reissulla olen pystynyt täysin unohtamaan työt ja monet kodin velvoitteet ja puuhat, jotka täällä ovat aina läsnä. Mielestäni kuitenkin olen sangen hyvin saanut tartuttua ihaniin kesähetkiin kotiterassilla, metsäpoluilla ja mökillä iltaisin ja viikonloppuisin ja kun hellejakso osui tänä vuonna jo alkukesään, tuntuu, että ihanaa kesää on vielä vaikka kuinka paljon jäljellä. Mitä mukavaa siihen voikaan vielä mahtua!

Ikävä!

Viimeiset kahdeksan vuotta olen joka ikinen kesäkuu matkustanut Espanjaan. Kesäkuu siellä on ihanaa aikaa: ei vielä turistien laumoja, lämpö on yleensä ollut sopiva ja luonnossa vielä on ollut jäljellä kevään vehreyttä.

Pakko myöntää, etta minulla on hirveä ikävä Espanjaan; ikävä maisemanvaihdosta, turkoosia merta, aamukävelyitä kylällä, kirkonkelloja, uimarantareissuja, pikkuretkien suunnittelua, espanjalaisten järjettömän iloista ja energistä toistensa päälle puhumista ja edullista ja herkullista ravintolaruokaa.

En ole kirjoittanut blogia, koska se on saanut ikävöimään vain enemmän. Eikä oikeastaan mitään mielekästä kirjoitettavaa ole ollutkaan. Suomen keväästä olen ottanut irti minkä olen kyennyt, retkeillyt pitkin poikin Keski-Suomea, laittanut kukkia ja tehnyt pihahommia ja se on ollut mukavaa. Mutta toinen koti on toinen koti ja joku pala minua kaipaa aina sinne.

Olen elätellyt toiveita palaamisesta vielä loppukesän aikana, turvallisuus ja terveys mahdollisimman hyvin huomioiden, mutta mikään ei ole varmaa. Oikeastaan mitään suunnitelmia ei ole voinut tehdä. Lähimmäksi Espanjaa taidan päästä tänä kesänä omalla takapihalla lomapokkari kädessä punaisen pelargonian vieressä espanjalaisen kitaramusiikin soidessa. Onneksi edes Espanjan säät saatiin tänne! Kuvat menneiden kesäkuiden reissuilta toimikoot kuvituskuvia.

Hyvää kesää kaikille☀️