Kahden viikon omaehtoinen matkan jälkeinen karanteenini alkaa olla lopuillaan ja tuntuu kuin normaalista arjesta olisi ikuisuus. Yksinkertaisessa elämässa on ollut puolensa, kun vältän kauppareissut ja monet asioiden hoitamiset..Kotitöitä en sentään voi väistää. Olen noudattanut karanteenia tosi kirjaimellisesti ja ollut vain kotona, lenkkeillyt lähimetsässä, käynyt kerran omalla porukalla mökillä ja matka/karanteenikamuni kanssa saunalautalla. Sosiaalista kaipuuta on helpottanut pari ystävää, jotka ovat tulleet metsälenkeille seuraksi. Nettishoppailu ja kodin sisustaminen voisi kyllä karanteenin pitkittyessä riistäytyä käsistä. Olenhan vaihtanut järjestystä jo kahdessa huoneessa ja tilannut maton. Sen verran Espanjaa mahtuu tähänkin postaukseen, että mainitsen tuunanneeni etätyöpisteeni työpöydän tällä söötillä Nerjasta ostetulla keraamisella vetimellä.
Tein etätöitä ensimmäistä kertaa ikinä ja olen hieman ylpeä, että selvisin alun tietoteknisistä ongelmista aika hyvin ja koko viikon aikana soitin vain kerran it-tukeen. Videovastaanotolle on tällä hetkellä kysyntää ja tunsin voivani palvella avun tarvitsijoita varsin hyvin. Aikataulussa on pysyttävä normaali vastaanottoa täsmällisemmin (toki siihen pyrin muutenkin) ja ergonomia ja jatkuva päätteen tuijotus voisi pidemmän päälle tuoda ongelmia. Ajan säästyminen työmatkojen puuttuessa ja taukojen aikana ulkona piipahtaminen olivat plussaa. Sen verran kivasti sujui, että mieleen juolahti, miten kivaa voisi olla pimeät kuukaudet tehdä tällaista työtä kirkkaamman auringon alla. Siinä työstettävää tuleviin vuosiin, varsinkin, jos matkustaminen lyhyille lomille jatkuu epävarmana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti