tiistai 11. elokuuta 2020

Mietteitä maskimatkan jälkeen

Takana on sangen erikoinen 5 vrk:n reissu. Se mikä matkassa, kuten aina, oli ihanaa, oli  lähes täysi irrottautuneisuus hetkeksi pois omasta arjesta.  Ja aurinko, lämpö, kauniit maisemat, hyvä ruoka ja seura. Olo ei kuitenkaan ollut aivan ristiriidaton, sillä korona-aikaa ei tietysti pääse nyt missään pakoon. Korostan vielä, että jos asuntomme olisi ollut Kataloniassa, olisi  tarkastusreissu jäänyt tekemättä. Vaikka omalla kylällä tautia ei ole, toimet ovat mittavat ja lomailu ei ole sitä rentoa rannalle menoa ja ravintoloissa syömistä kuten normaalisti. Rannoille ei mennä, niille päästään (turvavälit pitää olla joka suuntaan) ja ravintoloissa ruokalistat ladataan omalla kännyllä ja paikkavaraus lähtökohtaisesti tarvitaan. Ja joka paikassa on oltava maski. Eivätkä ihmiset välttämättä osaa pitää niitä oikein, mutta kaikki niitä pitävät... Itse pidin lennoilla kirurgista maskia ja kohteessa kangasmaskeja, jotka pesimme kuumalla vedellä ja pesuaineella. Maskiin tottuu kun sitä pitää, töissä toki olen jo harjaantunut. Suomessa voin mukisematta jatkaa maskin käyttöä kaupoissa ja julkisessa liikenteessä vaikka koko syksyn. Espanjassa maskit ovat edullisia ja niitä saa joka paikasta. 

Surukseni huomasin, että kylän yksi kielikoulu oli joutunut lopettamaan, samoin rakastamani suklaakahvila. Toisaalta vanhat perinteiset ravintolat olivat auki ja porukkaa melko kivasti. Koen empatiaa turismista eläviä espanjalaisia kohtaan ja ymmärrän, että täysi matkailun alasajo esimerkiksi vuodeksi olisi kuolinisku liian moneen bisnekseen. Siksi kaikki keinot on otettava käyttöön, joilla viruksen leviämistä rajataan. Finnair voisi vielä panostaa koronaehkäisyyn antamalla matkaseurueiden istua koneessa vierekkäin. Taas kerran pariskuntia ja matkakumppaneita oli sekoitettu sikin sokin konetta, mikä mielestäni on ihan käsittämätöntä. Yhtään yskijää ei onneksi koneessa vaikuttanut olevan ja sielläkin oli toki maskipakko. 

Asunnolla oli kaikki hyvin, lukuunottamatta sitruunapuuta, joka ei voinut hyvin. Vaikka lämmöt olivat ulkona 35 luokkaa pärjäsimme  yöt mainiosti  tuulettimien kanssa ja illan istuminen terassilla omassa rauhassa tähtitaivaan alla oli ihanaa. 

Nyt jatkan lomaa kotona ja pihalla karanteeninomaisesti ja sitten olen viikon etätöissä. Ja toivon, että jossain kohtaa korona-ajat ovat vain muisto ja matkustaminen taas normaalia, vaikka kyllä epäilen, että maskit saattavat jäädä lentoliikenteeseen. Seuraavaan reissuun voi kyllä taas olla pitkä aika. 



keskiviikko 5. elokuuta 2020

Vihdoin taas kämpillä

Kylläpä jännitti matkustaa pitkästä aikaa (yli puoli vuotta taukoa) tänne Frigilianaan. Mutta tänne päästiin kuin päästiinkin, jee! Matkustaminen Espanjaan ei ole suotavaa huvin vuoksi, mutta olimme saaneet isännöitsijältä viestiä, että omaa asuntoa ei voi jättää tarkistamatta kuukausiksi ja siksi lähdin ihanan ystävän kanssa tarkastusreissulle 😊. Maskit naamalla lentäminen sujui kohtuullisesti ja helteessä maskin pitäminen on toki raskasta. Mutta mikä onni, että täällä on kaikki hyvin, asunto oli kunnossa ja siisti ja kylällä elämä jatkuu turvavälit ja hygienia-asiat huomioiden. Pientä huvia toki täytyy lomalle mahduttaa rantalököilyn ja hyvän syömisen ja yhden retkipäivän muodossa.


Onni on lounas tuoretta grillattua kalaa ja ihanaa salaattia Virtudesissa kylmällä kesäjuomalla. Elämä on hetken huoleton. Tai tämä hetki on ihana ja ikimuistoinen. Sitähän elämä on, sarja hetkiä, myöskin keskellä poikkeusoloja. Nauttikaamme niistä ❤️ Mukavia kesäisiä päiviä myös Suomeen. 

lauantai 18. heinäkuuta 2020

Korona-ajan matkustaminen

Lähes kuumeisesti odottelen jo omaa kesälomaani, joka tänä vuonna poikkeaa todella paljon aikaisemmista vuosista. Perhematkoja ei ole luvassa ulkomaille, mitä ei ole tapahtunut ikinä sitten lasten vauvavuosien ja lisäksi oma lomani on pääosin elokuun puolella. Tämä on itselleni kyllä hieman liian myöhään. Onneksi iltapäiväunien avulla olen selvinnyt tiiviistä työnteosta (työpäivän jälkeen toki 🤭) 

Osa ihmisistä reissaa jo rohkeasti ulkomaille eikä minusta ole heitä tuomitsemaan. Lähes saman koronaesiintyvyyden maissa reissaaminen on ihan ok, kun noudattaa ohjeita ja on hygieeninen. Ja itsekin olen lähdössä "huoltoreissulle" Espanjaan ystävän kanssa ja todennäköisesti 2 viikon karanteeni odottaa sitten sen jälkeen ellei Andalusian aluetta eriytetä matkustusohjeiden suhteen. Espanja ei kuulu karanteenivapauteen, koska Kataloniassa esimerkiksi on ollut edelleen reiluhkosti tartuntoja. Omalla alueellani Nerjan ympäristössä tilanne on todella hyvä ja rajoitukset silti isot: maski on oltava aina paitsi uidessa ja syödessä ja kotona ja oman porukan kanssa autoillessa. Lähden silti tässä kohtaa, koska asunnonomistajana ei voi olla kuukausitolkulla tarkistamatta paikkoja ja koska nyt tilanne sen sallii itselleni. Syksystä ja talvesta ei tiedä mitään. Maskeja on varattava mukaan useita, niin pestävää kangasmallia kuin kertakäyttöisiä. Saapa nähdä miten niiden kanssa 30+helteessä pötkitään.


Ihanaa silti, että näyttää siltä että pääsen käymään lomakämpällä. Toivottavasti kaikki on kunnossa. Olen ollut huolissani kyläläisistä. Miten päiväretkeilijöiden varassa elävän putiikinpitäjät ja ruokapaikat pärjäävät? Onko paikkoja jouduttu sulkemaan? Mielenkiintoista nähdä Nerjan rannat ehkä väljimmillään ajankohtaan nähden..?

Suomen kesä on ollut miellyttävä ja nyt uutena ilona on muhkea marjasato. Alan kuulostamaan todella keski-ikäiseltä tädiltä, mutta suurinta iloa olen saanut metsästä ja löhöilystä omalla terassilla lukien Rileyn seitsemän sisaren sarjaa. Onneksi tennistäkin olen päässyt pelaamaan.

Toivottavasti pääsen seuraavaksi postaamaan Espanjan maaperältä. Itse olen saanut paljon iloa ulkomailla asuvien suomalaisten blogi/instapäivityksistä. Jokaista reissua ei tarvitse tehdä itse, kun voi eläytyä muiden tunnelmiin. Näissä maisemissa kuitenkin toivottavasti itse pian... 

Ihanaa kesän jatkoa  sulle! 

sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Kesälounasta Espanjan mauilla

Espanjan kaipuuta olen yrittänyt lievittää niin mielikuvamatkoilla kuin laittamalla välillä espanjalaishenkistä ruokaa. Kuumilla keleillä ei tee niin mieli lämmittää uunia, mutta kesäiset salaattilounaat onnistuvatkin hyvin ilman sitäkin. Tämä Pirkan espanjalainen perunamakkarasalaatti on mielestäni täydellinen hellelounas, jossa on sekä suolaisuutta ja raikkautta että täyttävyyttä. Suosittelen. Muokkasin ohjetta ainoastaan vaihtamalla mustat oliivit vihreisiin.


Lounas huuhdottiin alas italialaisella Sanpellerginon limsalla/mehukivennäisvedellä. Sitruunanmakuinen maistui itselleni. Jo purkki itsessään on kaunis ja monissa tämän kesän ruokajutuissa ne vilahtelevatkin. Piti siis itsekin kokeilla. 

Kesäkuu on ollut kuin unelma Suomessa, mutta se ei silti ole vienyt pois kaipuutani Välimerelle ja Frigilianaan. Se johtuu siitä, että joka kesäisellä pidemmällä reissulla olen pystynyt täysin unohtamaan työt ja monet kodin velvoitteet ja puuhat, jotka täällä ovat aina läsnä. Mielestäni kuitenkin olen sangen hyvin saanut tartuttua ihaniin kesähetkiin kotiterassilla, metsäpoluilla ja mökillä iltaisin ja viikonloppuisin ja kun hellejakso osui tänä vuonna jo alkukesään, tuntuu, että ihanaa kesää on vielä vaikka kuinka paljon jäljellä. Mitä mukavaa siihen voikaan vielä mahtua!

lauantai 13. kesäkuuta 2020

Ikävä!

Viimeiset kahdeksan vuotta olen joka ikinen kesäkuu matkustanut Espanjaan. Kesäkuu siellä on ihanaa aikaa: ei vielä turistien laumoja, lämpö on yleensä ollut sopiva ja luonnossa vielä on ollut jäljellä kevään vehreyttä.

Pakko myöntää, etta minulla on hirveä ikävä Espanjaan; ikävä maisemanvaihdosta, turkoosia merta, aamukävelyitä kylällä, kirkonkelloja, uimarantareissuja, pikkuretkien suunnittelua, espanjalaisten järjettömän iloista ja energistä toistensa päälle puhumista ja edullista ja herkullista ravintolaruokaa.

En ole kirjoittanut blogia, koska se on saanut ikävöimään vain enemmän. Eikä oikeastaan mitään mielekästä kirjoitettavaa ole ollutkaan. Suomen keväästä olen ottanut irti minkä olen kyennyt, retkeillyt pitkin poikin Keski-Suomea, laittanut kukkia ja tehnyt pihahommia ja se on ollut mukavaa. Mutta toinen koti on toinen koti ja joku pala minua kaipaa aina sinne.


Olen elätellyt toiveita palaamisesta vielä loppukesän aikana, turvallisuus ja terveys mahdollisimman hyvin huomioiden, mutta mikään ei ole varmaa. Oikeastaan mitään suunnitelmia ei ole voinut tehdä. Lähimmäksi Espanjaa taidan päästä tänä kesänä omalla takapihalla lomapokkari kädessä punaisen pelargonian vieressä espanjalaisen kitaramusiikin soidessa. Onneksi edes Espanjan säät saatiin tänne! Kuvat menneiden kesäkuiden reissuilta toimikoot kuvituskuvia.

Hyvää kesää kaikille☀️



lauantai 9. toukokuuta 2020

Päälaellaan

Erikoinen kevät on saanut aikaan omituisia ilmiöitä omassa elämässäni. Olen alkanut neuloa - asia, jota en tee koskaan keväisin. Neulominen auttaa kokoamaan omaa mieltä, rauhoittumaan ja valmistuva tekele synnyttää mielihyvää ja odottamisen iloa. Vielä yksi rivi...

Olen lenkkeillyt enemmän kuin varmaan koskaan enkä ole pelannut tennistä juuri yhtään. Normaalisti on täysin päinvastoin. 

Olen rauhallisempi ja tyytyväisempi työpäivinä kuin vapaapäivinä. No ehkä tämä ei koske aamuja, hitaat aamut ovat kyllä tärkeitä. Kotona ollaan nyt niin paljon, että viikonloppuna alkaa tuntua, jotta melkein liikaakin. Kaipaan vaihtelua. Suunnitelmia. Toimintaa. Enkä tarkoita sillä nyt kaappien siivousta ja konmaritusta. Pihahommia tein jo kaiken mitä tähän mennessä voi, ja lähes toivon jo rikkaruohojen puskemista 🙈 Inhokkkihommat kyllä lykkääntyvät koronakaudellakin, kuten ikkunanpesu ja terassilautojen käsittely.. 

Olen alkanut seurata Espanjan asuntomarkkinoita. Tämä oli tauolla monta vuotta ja olen sanonut ettei yhtään kiinnosta lähteä myynti-ja ostorumbaan uudestaan. Seuraan putoavatko hinnat ja pohdin että jos lennot kallistuvat, olisi ehkä kivaa viettää isommassa asunnossa pidempiä aikoja, vaikka koko kaamosaika. Aivan päätöntä touhua siis täällä.

Kaikesta huolimatta olo on kiitollinen. Moni asia on hyvin ja kesä on tulossa. Ehkä rajoitukset kevenevät, ehkä edes jouluksi pääsen lomakotiin. Minä kyllä olen ensimmäisten joukossa, joka maski naamalla jonottaa koneeseen pääsyä, kunhan se on sallittua ja riittävän turvallista. Korona, please leave the planet.

Iloa toukokuuhun kaikille lukijoille ☀️


tiistai 21. huhtikuuta 2020

Kymmenen ihanaa

Tämän postauksen kirjoittamisen sijaan minun pitäisi koronaa edeltävänä maailman aikana olla juuri saapunut ystävien kanssa Espanjaan. Vaan eipä lennä lennot eikä ole lomaa eikä auta itku markkinoilla. No vale la pena llorar en el mercado. Mutta muistot ja valokuvat minulla on ja tähän postauksen valitsin 10 ihanaa kuvaa tai hetkeä Espanjan lomilta vuoden ajalta taaksepäin. Kylläpä oli vaikea valita. Eli ihania juttuja on ollut läjäpäin!
Kutsun tätä kuvaa appelsiinien ihmeeksi. Niitä oli paljon ja ne olivat keräämättä vielä tammikuun lopulla, että sain niitä ihastella. Saan kuvasta iloa vieläkin ja kuva on juurikin kuin rakas kylä - kuin makea ja mehukas appelsiini!
Jatkumona appelsiineille ovat mantelipuut. Olin nähnyt facebookissa kuvan (paljon hienomman kuin tämän omani), jossa mantelipuiden takaa pilkistää Frigiliana. Järkeilin kuvan otetun Torroxin tieltä ja sieltähän ne puut löytyivät. Monesta paikasta oli tammikuun myrsky lennättänyt kukat tiehensä, vaan ei tästä kohtaa. Aivan ihana maisema.
Illat omalla terassilla. Auringon laskun viimeiset punervat ja puhuttelevat säteet. Jos olisin nyt karanteenissa tuolla, en tiedä osasinko oikein iloita niistä. Luulen, että silti osasisin. Olen myös tajunut yhden asian: haluan nähdä kodistani kauas, varsinkin jos en pääsisi sieltä ulos. 
Tämä kuva Cordobasta edustaa Espanjan vanhoja kaupunkeja, lämpöä, kesämekkoon pukeutumisen keveyttä ja lomamielen raukeutta. Katse suuntautuneena ehkä kohti seuraavaa ruokapaikkaa tai kahvilaa...
Tässä kuvassa taasen kiteytyy Nerjan ihanuus. Jyrkät rantatörmät, tosi kirkas merivesi ja ihana alkuillan aurinko. Jätski meinaa sulaa kädessä, Balconilla on näet aina ostettava jäätelöä.
Lapsen lomailo ja yhteiset retket. Mikä sen mukavampaa. Rannat ja vaellusreitit, joissa voi törmätä tällaisiin kukkapilviin.

Alla olevassa kuvassa on yksi lempirannoistani Nerjassa, Maro. Jo pelkkä alas rannalle lompsiminen nostaa tunnelmaa, kun näkymä on näin ihana. 
Vuoret. Kuten olen sanonut, en ole ihan varma kummasta tykkään enemmän, vuorista vai merestä. Frigilianassa ei onneksi tarvitse valita. Kummatkin ovat lähellä. Ja ystävä vierellä kulkemassa kruunaa retken, jaettu kokemus tuplaa onnen, kuten alimmasta kuvasta näkyy. En tiiä voisinko olla iloisempi kuin tuolla ylhäällä :D
Mutta onneksi on kevät. Ensimmäiset orvokit on ostettu ja nurmikko kalkittu ja terassilla juotu kahvia työpäivän jälkeen. Syytä olla näistä asioista kiitollinen, kuten noista menneistäkin.

Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille <3