Nasridien palatseista kerroinkin jo jotain edellisessä postauksessa. Kyseessä on siis Alhambran alueen päänähtävyys, jonne pääsylippua ostaessa varataan tietty sisäänpääsyaika. Rakennusten sisäpuoli on koristeltu kauttaaltaan pitsimäisin arabeskikuvioin, värikkäin lasitetuin tiilin ja uskonnollisella arabialaisella kalligrafialla. Vaikka palatsit ovat kauniita ja koristellisia, ne on rakennettu huokeista materiaaleista, koska Nasridien dynastia ei ollut rikas. Alla oleva sisäpihan allas on ehkä paikan kuvatuin kohde. Aurinkoisella säällä täydellisesti vedenpinnasta heijastuva kuvajainen ja sinisen taivaan ja kellertävän rakennuksen kontrasti onkin upea.
Seuraavassa kuvassa näkyy palatsirakennusta ja oikealla ulkona kiemurtava sisäänmenijöiden jono. Kuten olen kirjoittanut, ulkoapäin näkymä ei ole kummoinen. Kiertelimme itse palatsissa noin tunnin. Yksityiskohtaiset pitsikuviot ja kaiverrukset ovat hämmästyttäviä - ja mikä työmäärä niiden eteen on täytynyt nähdä! Tykkäsin myös kovasti palatsin lasitiilistä. Jalkoihinsa saa katsoa; vesikanavia kulkee pitkin lattioita. Palatsien väleissä on muutamia sisäpihoja. Portaita on myös jonkin verran.
Itse nautin Alhambrassa eniten häikäisevän kauniista maisemista, niitä olisi voinut auringonpaisteessa tuijotella vaikka kuinka kauan! Vielä viime silmäykset ympärille.
Luulen että tulemme Alhambraan vielä joskus kevätaikaan tai silloin kun kukat kukkivat puutarhoissa! Ja Granadan keskustaan on joskus mentävä. Luin kirjan, joka herätti kiinnostuksen kaupunkia kohtaan, siitä joskus myöhemmin...
Tällaisissa maisemissa ajoimme kotiin kämpille...nuo lumihuiput kuiskivat kutsua laskettelemaan :) Hasta luego!