Kas tässä on hedelmäkauppa, jonka anti on taatusti aika läheltä, tuoretta ja edullista. Näin keskitalvella saa mansikoita ja appelsiineja erityisesti. Tuosta voisi leikata mutkitellen portaita alas alakadulle, mutta jatketaan tästä ohi ja noustaan seuraavasta kulmasta ylös...
Seinällä voit nähdä laatan, jossa kerrotaan espanjaksi Frigilianan historiaa. Laattoja, joita on 12, seuraamalla järjestyksessä tulee kulkeneeksi pienen lenkin myös.Tästä kohdasta pidän kovin. Okraa, sinistä ja valkoista. Tuntuu että oma mielikin loksahtaa järjestyksen tätä katsellessa.
Uskaltaisikohan tästä vielä puikkelehtia peremmälle?
Jos tuosta nousee oikealle ja jyrkästi ylös, pääsee kipuamaan kylän kukkulalle. Nyt emme kuitenkaan jatka sinne. Nousun jälkeen muutenkin kiva mennä välillä alaviistoon.
Kissan iltapäiväunetkin löytyivät. Kissat taasen löytävät usein paikan auringosta. Minullekin tulee rauhallinen olo. Pieni kylä tarjoaa hetkeksi elämälle tarkat raamit. Tässä on hyvä. On ruoka ja kävely, on aurinko ja lepo. On tämä hetki ja sitten seuraava, miksi murehtia pidemmälle.
Ja sitten on kukkulat, jotka ovat kylän ääriviivat. Ja kukat, jotka eivät talvellakaan lakastu. Tähän voisi istahtaa luonnostelemaan, jos olisi lehtiö ja kyniä mukana.Miten ihmisten kotiovet voivat olla näin pieniä ja söpöjä. Ja ikkunatkin. Siellä sisällä eletään arkea, joka on hieman erilaista kuin minun. Vai onko kuitenkaan?
Kukkien välistä katsellen kaikki näyttää kauniimmalta.
Nyt lähestytään jo kotia. Lähiportaikko on uudistettu upeaksi. Tuosta kun kipaisee alas, aukeaa pieni söpö sisäpatio ja sitten ollaankin jo laattakaupan nurkalla. Karistan ajatukset kuitenkin laatoista ja remonteista. Niillekin löytyy joskus oma oikea aikansa.
Kiitos seurasta ❤️