sunnuntai 27. kesäkuuta 2021

Kahden vuoden jälkeen

 

Täällä sitä ollaan koko omalla porukalla taas. Ja miten tuntuukaan mukavalta. Koronarokotukset meillä aikuisilla, kylän erinomainen koronatilanne ja oma kokemus kahdelta katsastusreissulta niittasi päätöksen siitä, että tässä välissä tulemme nyt pidemmälle lomalle tänne kakkoskodille. En rinnasta meitä aivan  perusturisteihin. Vietämme paljon aikaa omissa oloissa ja lähes pelkästään ulkona ja omassa kodissa ja pyrimme minimoimaan lähikontaktit muihin. Espanjassa on nyt päättynyt maskipakko ulkona ja se helpottaa oloa helteisellä kelillä. Sisätiloissa maskia on edelleen pakko pitää ja hyvä näin. Itselle iso osa lomaa on kirjojen lukeminen terassilla ja rannalla ja maisemanvaihdon tuoma lomamoodittuminen. Tänään koko yön matkustamisen jälkeen onkin ollut ihana vain löhöillä ja ihan pikkusen käppäillä kylällä. Täällä on niin sopivassa suhteessa oma rauha ja eloisa kyläpöhinä. 





Yhden parin yön retken Atlantin rannikon pikkukylään olemme ajatelleet tehdä ja vierailla Almunecarin bonsaipuistossa. Muuten kohteena on  eri rannat  kirjojen, kylmälaukun ja aurinkovarjojen kanssa. Olemme täällä nyt sen verran pitkään, että välillä voi olla vain paikoillaankin. 

Ehkä päivittelen kohokohtia tänne blogiin. Ihanaa sydänkesää kaikille blogin lukijoille❤️


sunnuntai 2. toukokuuta 2021

Havaintoja







Kevät on ihanimpia aikoja oleilla Espanjassa, kuten olen ennenkin kirjoittanut . On yleensä mukava keli, valoa kellon ympäri ja vielä rauhallista. Nyt huhtikuussa oli toki ihan ekstrarauhallista. Nautin hurjasti niin rannalla olosta  kuin kujilla maleksimisesta. Kun olen vuosien varrella tutustunut Nerjan kaupunkiin paremmin, ymmärrän, että Balconin alue rantoineen  ja siitä nousevat kadut ja plaza Cavana ovat turistien suosimia paikkoja ja siksi rauhallisia off-seasonina. Ylä-Nerjassa Avenida de  Pescian ympäristö on paikallisten elinaluetta ja vireää ympäri vuoden ja sieltä löytyvät myös paikallisten aamupalakahvilat. Espanjassahan aamupala syödään usein kahvilassa ja se sisältää tavallisimmillaan vaaleaa leipää tuoretomaatilla (joka tulee yleensä kupissa murskattuna) ja ehkä juustolla/kinkulla kahvin ja appelsiinimehun kanssa. Jos näet kuppilan täynnä paikallisia, kahvi on takuulla hyvää!





Toinen tyypillinen asia Espanjassa on panaderiat eli leipomot, joista haetaan tuore leipä ja leivonnaiset. Vasta viime aikoina olen alkanut havainnoida näitä, koska aiemmin olen napannut leivät supermarketista. Tämä kertoo myös siitä, että en vielä ole asunut pitkää jaksoa Espanjassa ja perehdyttävä riittää. Frigilianassa on ihmisillä tapana ostaa tuotteet eri pikkukaupoista eli lihat, kalat, hedelmät, leivät omista pikkupuodeistaan. Ei niin kätevää, mutta takuulla lähituotteita tuoreena. Paikalliset vastustavat ison kaupan perustamista kylään  ja lähin supermarketti onkin 5 kilometrin päässä. 

Rannalla olimme aivan omissa oloissamme. Ystäväni ui jo pitkät lenkit meressä! 








Kuva puhukoot nyt puolestani huhtikuisten tunnelmien suhteen. Ajan pysähtyneisyys, valon taianomaisuus, seesteisyys ja odottavaisuus ehkä kuvaavat niitä sanallisesti. Itsekin olen odottavalla mielellä. Suuri toiveeni on että saisimme viettää pitkän ja rauhallisen loman näissä maisemissa kesällä. 






sunnuntai 25. huhtikuuta 2021

Huikea rotkoretki - El Saltillo



Kaikki ovat kuulleet Caminito del reystä, jonka itsekin olen pariin kertaan kulkenut. Harvat kuitenkaan tietävät El Saltillon, toisen rotkoreitin, joka sisältää myös pitkähkön riippusillan ja kiipeämistä ilman turvakaiteita. Retki on oikeasti turvallinen, kun katsoo mihin jalkansa astuu ja pitää turvaketjusta kiinni, mutta korkeanpaikankammoiset voivat kääntyä riippusillalta takaisin ja saavat silti mukavan retken. Tervetuloa mukaan meidän retkipäivään! Kuvia on paljon. 

Polku alkaa Canillas de Aceitunon vuoristokylästä, jonne Frigilianasta on autolla noin 40 minuutin ajo. Auton voi parkita ilmaiseksi kylän parkkitaloon. Polun lähtö on vasemmalla kylän ensimmäisen pikku aukion perällä, josta puikkelehtii portaat ylös kylän ylle. Kylttejä alkaa näkyä aika pian. Alkupisteeltä voi päättää lähteekö tälle Saltillon reitille vai peräti La Maromalle, joka on Malagan maakunnan korkein huippu (2066m). La Maroman valloitus vaatii jo suunnitellumman patikoinnin.












Aluksi reitillä seuraillaan kastelukanavaa. Samalla voi ihailla maisemia alas jäävään kylään ja ympäröiville kukkuloille ja oliivilehtoihin. Kevään takia oli nyt tosi vihreää ja salviat, laventelit ja rosmariinit tuoksuivat nenään. Polku on selkeä, harhaan ei voi mennä. Tämä osuus ei vielä ole raskaskaan. Pikkuhiljaa saavutaan kohti rotkoa ja se onkin jyrkimmästä kohdastaan verkotettu. Tästä laskedutaan sitten kohti riippusiltaa ja nyt askeleet on jo katsottava hieman tarkemmin. Riippusillalla kulku on turvallista ja sieltä voi nähdä alapuolella olevat vesiputoukset, joille aikaisemmin on kulkenut oma polku, joka oli nyt turvallisuussyistä kiinni.
















 Jännitän itse korkeita paikkoja sen verran, että riippusillalta ei minulla ole yhtään kuvaa! 








Riippusillan jälkeen alkaa kipuamisosuus rotkon vastakkaisen seinämän päälle. Tämä ottaa jalkoihin ja pahimmissa kohdissa polun leveys on noin puoli metriä ja alapuolella pudotus rotkoon. Mutta kiinni ketjusta pitäen ja tarkasti astuen ei ole hätää. Kameraa en uskaltanut esiin kaivaa näillä kohdilla. Polku on osa koko Malagan halkovaa suurta vaellusreittiä ja siksi polun päätepistettä ei varsinaisesti ole. Itse päädyimme syömään eväät vehreälle kukkulalle ja lähestyvien sadepilvien takia meille lopulta tuli kiire takaisin. Se hetki auringon vielä paistaessa ja kauniita maisemia ihastellessa oli upea. Kyllä luonto jylhyyksineen on ihmeellinen! 










Lopulta sade vei voiton ja kauhuksemme jouduimme laskeutumaan kaatosateessa tuon jyrkän rinteen. Ketjua tuli puristettua aika lujaa!

Loppumatkasta aurinko tuli takaisin. Olimme kuin uitetut koirat alusvaatteita myöten märkänä. Kauniissa maisemissa kulkien ei sekään haitannut. Jos emme olisi olleet läpimärkiä, olisimme menneet kylään syömään tai kahville.

Meillä meni retkeen nelisen tuntia ja kävelyä tuli vajaa 11 kilometriä. Sillalle ja takaisin matkaa on yhteensä reilu 6 kilometriä. Reitti ei sovellu pienten lasten kanssa patikoiville. Sääennuste kannattaa olla täyspoutainen, sateella kulkeminen on haastavaa. 

torstai 15. huhtikuuta 2021

Pitkästä aikaa

Hyvää kevättä blogin  seuraajat! Long time no see. Blogi uinui talviunta monen muun normaaliaktiviteetin tavoin ja saa nähdä miten se tästä heräilee.




Kerron teille salaisuuden. Kävin tarkistamassa  kämpän tilanteen pääsiäisenä. Uskalsin näin, koska tiesin, että kylällä ei koronaa ole ollut keväällä ja koska olen jo pari kuukautta sitten saanut ammattini takia koronarokotuksen tehosteineen. Mietin asiat tosi huolella ja kävin mennen ja tullen ja karanteenissa  vielä testeissä, kuten vaatimukset ovat. Ajoin yksin keskellä yötä ulkonaliikkumiskiellon aikaan kentältä Frigilianaan rystyset valkeina rattia puristaen. Huokailin helpotuksesta, kun asunto oli ennallaan  ja muutamia kuolleita banaanikärpäsiä ja hämähäkinseittejä lukuunottamatta siisti. Aamulla pääskysten liverrykseen herätessä oloni oli epätodellinen ja liikuttunut. Mikä ihme, että pystyin ylipäänsä saapumaan toiselle kodillemme. Aiemmin itsestäänselvyys ja nyt erityinen juttu! Kiitollisena vaeltelin pitkin rauhallista kylää, joka ikävöiviin silmiini oli erityisen kaunis. Kyläläiset olivat jatkaneet elämää, mutta moni bisnes on kärsinyt. Sisustuskaupan rouva totesi kaupan olleen lähes koko talven kiinni. Ja mitä ihanuuksia siellä taas olikaan... 






Osan lomasta vietin koronan jo sairastaneen ystäväni kanssa ja teimme vaelluksen El Saltilloon, josta kirjoitan kyllä myöhemmin kokonaisen postauksen. Olipahan huima päivä. Jopa rantapäivän sain myös. Etäisyyden pito muihin oli helppoa ja maskipakko koskee Espanjassa jopa näitä vaelluspolkuja.




Normaalia matkailua joutuu vieläkin valitettavasti  odottamaan. Sitä että puoliso saa rokotteen ja että valtava testirumba hellittää. Kentillä on kireä ilmapiiri ja kädet hikoilen saa jännittää omien todistusten kanssa tai että jos tulee aivastus. Matkaa on vielä  siihen, että iloisena lähdetään lomareissuun. Stressasin siirtymiä todella paljon. 

Perheen kanssa omalla lomakodilla olosta tulee pian kaksi vuotta! Minä olen korona-aikana käynyt tarkistamassa paikat 2 kertaa ja kumpikin reissu onnistui loppujen lopuksi hyvin. Hetkeäkään en ole katunut, että asunto on tullut hankittua, vaikka tämän vuoden aikana huolta on ollut. Pala sydäntä on jäänyt valkoiseen kylään.