Näkymiä

Pidän näkymästä, joka aukeaa ulko-oveltamme parvekkeen kautta, mutta en saa sitä kameralle ikuistettua, koska valoa tulvii sisään niin paljon. Näkymässä on palanen merta, mikä on minulle tärkeää. Vaikka hulppeaa merimaisemaa ei olekaan, voimme bongailla välillä isoja risteilyaluksia ja arvailla, näkyykö tänään Afrikka horisontissa. Meren väristä voi veikkailla myös aaltojen voimakkuutta; jos valkoista erottuu, on aallokko varmasti liian kova uimiseen.

Ympäröivät vuoret/kukkulat taas rauhoittavat ja niiden rakennusten valot täplittävät yöllistä maisemaa. Siistejä viljelmärivejä on mukava ihailla. Kylälle päin silmäillessä voi tähyillä läheisen ravintolan puuhasteluja ja naapuruston pyykkirivejä. Kirkonkello ilmoittaa ajankulun. Pääskysten liitelyä ja syöksähtelyjä voi seurata ympäri vuoden ja välillä yön pimeydessä kiitää ilman halki pöllö.

Alaspäin voi taas katsastaa, onko allas tyhjillään ja sopiva hetki pulahtaa uimaan :) Nuo kelit, voi huokaus sentään...

Kesä ja Onni

Kun kesäsäät eivät ole meitä suomalaisia hellineet (vielä), on nautittu sitten muista asioista. Meille kotiutui viikko sitten ragdoll-kisupoika, joka on ihana hattarainen katinpallero. Nimeltänsä hän on Onni. Touhua ja unta riittää vuorovetoina ja pojan ruokahalu on hyvä. Blogi ei muutu kissasisältöiseksi, mutta välillä Onni saattaa vilahtaa, onhan hän sentään perheenjäsen :) Reissut on myös suunniteltava Onni huomioiden.

Mansikoita on tullut mussutettua eri muodoissa lähes joka päivä. Kuvan kakku on äitini kanssa kasattu hänen ja isäni synttärinimppareille.

Sääennuste lupaa helteitä loppuviikkoon. Saisimmeko vielä upean loppukesän? Olisi ihana ladata työpäivien jälkeen aurinkoenergiaa varastoon syksylle ja päästä rannallekin. En ole täällä kotikaupungissani käynyt vielä kertaakaan uimarannalla tänä kesänä! Yksi viikko lomaa on vielä elokuussa ja sitä pitäisi myös suunnitella. Osoite ei taida olla epäselvä. Elän pitkää kuherrusvaihetta Frigilianan kanssa enkä osaa muualle kaivata. Paitsi erääseen suureen rapakontakaiseen kaupunkiin, jonne -jos Luoja suo- suuntaamme keväällä parin ystävän kanssa juhlistamaan pyöreitä vuosia...

Rio chillar-joenpohjavaellus

Olimme onnistuneet kokonaista viisi vuotta väistelemään tätä retkeä, jonka monet tekevät ensimmäisellä Nerjan-reissullaan.

Rio Chillar on joskus muinoin ollut leveä joki, joka on suonut rehevyyttä ja viljavuutta Nerjan ympäristöön. Varsinaista mereen laskevaa leveää jokea ei enää ole, mutta vuorilla se yhä solisee ja virtaa - ja houkuttelee varsinkin kesäaikana päiväretkeilijöitä.

Jokivaelluksen alkuun pääsee pysäköimällä auton Nerjassa Calle Mirton varteen (muista valkoiset  parkkiruudut vain ilmaisia) tai hiekkakentälle. Kävele alas jokiuomaan sähkölaitoksen jäädessä vasemmalle puolellesi ja sitten moottoritiesillan alitse. Varaudu että parkkipaikalta on noin 1.5km kävely vesiosuuden alkuun ja kuumalla ilmalla sen on koko homman rankin juttu (paluumatkalla eritoten, lapsiperheille taksilla tuleminen mahdollisimman lähelle reitin alkua on yksi vaihtoehto tai että toinen aikuinen heittää autolla porukan odottelemaan). Itse vaellusosuudella on suojaisaa ja mukavaa. Polun alkuosan varrella roikkuu lenkkareita maamerkkinä. Joenuoma löytyy vuorenneinämien luota. Yleensä reitillä on useita muitakin vaeltajia, joita voi seurata. Viikonloppuisin voi olla jopa ruuhkaa sesonkiaikana.

Kulje pitkin aluksi kuivaa jokiuomaa, vesi lisääntyy vähitellen. Kohta kahlaat jo polvia myöten. Vaellukselle sopivat parhaiten lenkkarit ja shortsit, pohja on kivinen. Noin 3-4km kohdalla tulet upeille kanjoneille, joilla leveyttä on vain 1-2 metriä ja niiden jälkeen on pieni kirkas lammikko jossa voi pulahtaa ja puunvarsilla istuen voi syödä eväitä. Tästä olisi vielä muutaman kilometrin vaellus vesiputouksille. Kokonaisuudessaan matkaa tuolloin kertyy noin 15 kilometriä.

Reitti oli mieleenpainuva. Joen vesi on kristallinkirkasta ja jokiuomassa lentelee paljon perhosia. Oleanterit kukkivat upeasti. Retken pituuden voit päättää itse kääntymällä takaisin missä kohtaa tahansa, mutta kanjoneille ja lammelle asti ainakin kannattaa vaivautua. Kesäaika on parasta jokiretkiaikaa, talvella vedessä tarpojalle tulee vilu. Vettä, eväät ja pussi kännykälle/kameralle kannattaa pakata reppuun. Tämän retken putouksille asti uusimme varmasti joskus!

Loman loppu ja uuden alku

Kolmen viikon kesälomapätkäni on lopussa. Joka kerta tunnelmat loman loppuessa ovat hieman haikeat ja viimeisenä lomapäivänä odotan jo arjen imaisua mukaansa, sillä kun arki alkaa se vyöryy omalla voimallaan eteenpäin.

Edessä on uusia juttuja, jotka tuovat uutta piristystä elämään. Näillä näkymin saamme piakkoin kissanpennun, jota olemme kovasti odottaneet. Vaihdan elokuussa myös työpaikkaa. Elokuun lopulla olen vielä viikon lomalla ja elättelen toiveita että pääsisin Frigilianaan kolmen kulttuurin kyläjuhlille. Yksi mitä odotan, on kunnon kesäkelien alkaminen Suomessa!  Lapset pääsevät onneksi viettämään tulevaksi viikoksi lomaa vielä maalle mummolaan - toivottavasti kera auringon ja lämmön.

Seuraavassa kuvia viimeiseltä lomapäivältä. Kävimme Frigilianan museossa, joka sijaitsee Casa del Aperossa,  söimme hyvin El Sevillanossa, tunnelmoimme Balconilla ja laitoimme paikat kuntoon. Postausideoita sain 2 viikon ihanalla lomalla vaikka kuinka, niitä sitten täytyy ripotella pitkin loppuvuotta. Mukavaa lomaa kaikille, joilla sitä vielä on jäljellä!