Etätöitä ja karanteenielämää

Kahden viikon omaehtoinen matkan jälkeinen  karanteenini alkaa olla lopuillaan ja tuntuu kuin normaalista arjesta olisi ikuisuus. Yksinkertaisessa elämässa on ollut puolensa, kun vältän kauppareissut ja monet asioiden hoitamiset..Kotitöitä en sentään voi väistää. Olen noudattanut karanteenia tosi kirjaimellisesti ja  ollut vain kotona, lenkkeillyt lähimetsässä, käynyt kerran omalla porukalla mökillä ja matka/karanteenikamuni kanssa saunalautalla. Sosiaalista kaipuuta on helpottanut pari ystävää, jotka ovat tulleet metsälenkeille seuraksi. Nettishoppailu ja kodin sisustaminen voisi kyllä karanteenin pitkittyessä riistäytyä käsistä. Olenhan vaihtanut järjestystä jo kahdessa huoneessa ja tilannut maton. Sen verran Espanjaa mahtuu tähänkin postaukseen, että mainitsen tuunanneeni etätyöpisteeni työpöydän tällä söötillä Nerjasta ostetulla keraamisella vetimellä.

Tein etätöitä ensimmäistä kertaa ikinä ja olen hieman ylpeä, että selvisin alun tietoteknisistä ongelmista aika hyvin ja koko viikon aikana soitin vain kerran it-tukeen. Videovastaanotolle on tällä hetkellä kysyntää ja tunsin voivani palvella avun tarvitsijoita varsin hyvin. Aikataulussa on pysyttävä normaali vastaanottoa täsmällisemmin (toki siihen pyrin muutenkin) ja ergonomia ja jatkuva päätteen tuijotus voisi pidemmän päälle tuoda ongelmia. Ajan säästyminen työmatkojen puuttuessa ja taukojen aikana ulkona piipahtaminen olivat plussaa. Sen verran kivasti sujui, että mieleen juolahti, miten kivaa voisi olla pimeät kuukaudet tehdä tällaista työtä kirkkaamman auringon alla. Siinä työstettävää tuleviin vuosiin, varsinkin, jos matkustaminen lyhyille lomille jatkuu epävarmana. 

Ehkä Andalusian parasta suklaakakkua ja ihanin järvi!

Muistelen lämmöllä mukavaa viikon takaista retkipäiväämme. Kävimme kävelemässä Caminito del Reyn, koska ystävältäni se oli vielä kokematta ja reitin hienous houkuttelee kyllä uudelleenkävijääkin. Saimme lipun päivän ensimmäiseen aikaslottiin, joten kuumuuskaan ei ollut ongelma ja reitillä pystyy hyvin pitämään turvavälin. Itse asiassa normaalioloissakin rotko-osuudella suositellaan 2-5 metrin välejä. 

Mutta varsinainen postausaihe on nyt kyllä retken oheistoiminnot. Kahdeksan kilometrin taipaleella tulee jo hieman nälkä ja samoin kuin kolme vuotta sitten puolisoni kanssa, päädyimme nytkin polun jälkeen  ottamaan suklaakakut El Mirador - ravintolassa. Ravintolassa on viidakkomainen fiilis, kauniit maisemat ja tuo kakku: se on ihanaa! Kakku on yhdistelmä tavallista suklaakakkua ja moussea ja se tarjoillaan kermavaahdon kanssa. Kahvikin oli oikeaoppista cafe con lecheä.

Kakut syötyämme suuntasimme ex tempore - uinnille aluetta ympäröivään aivan turkoosiin järveen. Vaikka uimareita oli liikkeellä, pitkän rantaviivan ansiosta siellä sai olla aivan rauhassa ja vesi oli virkistävää ja kirkasta. Yksi parhaita uintikokemuksiani Espanjassa! Suosittelen, jos vierailet kuumaan aikaan Caminitolla.

No itse polku - se on toki upea kokemus, joka ainakin kertaalleen kannattaa itselleen suoda. Kiinnitin toisella kerralla huomiota ihan eri asioihin kuin ekalla kerralla. Tässä vielä parhaita paloja.

Mietteitä maskimatkan jälkeen

Takana on sangen erikoinen 5 vrk:n reissu. Se mikä matkassa, kuten aina, oli ihanaa, oli  lähes täysi irrottautuneisuus hetkeksi pois omasta arjesta.  Ja aurinko, lämpö, kauniit maisemat, hyvä ruoka ja seura. Olo ei kuitenkaan ollut aivan ristiriidaton, sillä korona-aikaa ei tietysti pääse nyt missään pakoon. Korostan vielä, että jos asuntomme olisi ollut Kataloniassa, olisi  tarkastusreissu jäänyt tekemättä. Vaikka omalla kylällä tautia ei ole, toimet ovat mittavat ja lomailu ei ole sitä rentoa rannalle menoa ja ravintoloissa syömistä kuten normaalisti. Rannoille ei mennä, niille päästään (turvavälit pitää olla joka suuntaan) ja ravintoloissa ruokalistat ladataan omalla kännyllä ja paikkavaraus lähtökohtaisesti tarvitaan. Ja joka paikassa on oltava maski. Eivätkä ihmiset välttämättä osaa pitää niitä oikein, mutta kaikki niitä pitävät... Itse pidin lennoilla kirurgista maskia ja kohteessa kangasmaskeja, jotka pesimme kuumalla vedellä ja pesuaineella. Maskiin tottuu kun sitä pitää, töissä toki olen jo harjaantunut. Suomessa voin mukisematta jatkaa maskin käyttöä kaupoissa ja julkisessa liikenteessä vaikka koko syksyn. Espanjassa maskit ovat edullisia ja niitä saa joka paikasta. 

Surukseni huomasin, että kylän yksi kielikoulu oli joutunut lopettamaan, samoin rakastamani suklaakahvila. Toisaalta vanhat perinteiset ravintolat olivat auki ja porukkaa melko kivasti. Koen empatiaa turismista eläviä espanjalaisia kohtaan ja ymmärrän, että täysi matkailun alasajo esimerkiksi vuodeksi olisi kuolinisku liian moneen bisnekseen. Siksi kaikki keinot on otettava käyttöön, joilla viruksen leviämistä rajataan. Finnair voisi vielä panostaa koronaehkäisyyn antamalla matkaseurueiden istua koneessa vierekkäin. Taas kerran pariskuntia ja matkakumppaneita oli sekoitettu sikin sokin konetta, mikä mielestäni on ihan käsittämätöntä. Yhtään yskijää ei onneksi koneessa vaikuttanut olevan ja sielläkin oli toki maskipakko. 

Asunnolla oli kaikki hyvin, lukuunottamatta sitruunapuuta, joka ei voinut hyvin. Vaikka lämmöt olivat ulkona 35 luokkaa pärjäsimme  yöt mainiosti  tuulettimien kanssa ja illan istuminen terassilla omassa rauhassa tähtitaivaan alla oli ihanaa. 

Nyt jatkan lomaa kotona ja pihalla karanteeninomaisesti ja sitten olen viikon etätöissä. Ja toivon, että jossain kohtaa korona-ajat ovat vain muisto ja matkustaminen taas normaalia, vaikka kyllä epäilen, että maskit saattavat jäädä lentoliikenteeseen. Seuraavaan reissuun voi kyllä taas olla pitkä aika. 

Vihdoin taas kämpillä

Kylläpä jännitti matkustaa pitkästä aikaa (yli puoli vuotta taukoa) tänne Frigilianaan. Mutta tänne päästiin kuin päästiinkin, jee! Matkustaminen Espanjaan ei ole suotavaa huvin vuoksi, mutta olimme saaneet isännöitsijältä viestiä, että omaa asuntoa ei voi jättää tarkistamatta kuukausiksi ja siksi lähdin ihanan ystävän kanssa tarkastusreissulle 😊. Maskit naamalla lentäminen sujui kohtuullisesti ja helteessä maskin pitäminen on toki raskasta. Mutta mikä onni, että täällä on kaikki hyvin, asunto oli kunnossa ja siisti ja kylällä elämä jatkuu turvavälit ja hygienia-asiat huomioiden. Pientä huvia toki täytyy lomalle mahduttaa rantalököilyn ja hyvän syömisen ja yhden retkipäivän muodossa.

Onni on lounas tuoretta grillattua kalaa ja ihanaa salaattia Virtudesissa kylmällä kesäjuomalla. Elämä on hetken huoleton. Tai tämä hetki on ihana ja ikimuistoinen. Sitähän elämä on, sarja hetkiä, myöskin keskellä poikkeusoloja. Nauttikaamme niistä ❤️ Mukavia kesäisiä päiviä myös Suomeen.