Suunnitelmat uusiksi taas kerran (urbaani Granadan vaellus)

Maanantaina heräsimme jo aamuhämärissä tarkoituksena suunata Granadan Los Cahorros - retkipolulle. Oli luvattu aivan kirkasta ja täydellisen mukavaa retkisäätä. Lumihuippuisia vuoria alkoi näkyä heti tien kääntyessä Motrilin kohdalla sisämaahan ja yön jäljiltä tienvieruksen kasvisto oli huurteessa. Samoissa kohdin tajusin, että retkikuvaus ja opaskirja olivat jääneet kokonaan matkasta.

Rohkeasti ajaa hurruttelimme kuitenkin Monachilin kylään, josta polku lähtee. Emme löytäneet polun alkua heti, mutta söpön turisti-infon löysimme. Klo 10.30 sen olisi pitänyt olla auki, mutta ei ollutkaan...

Kuitenkin Google Maps opasti meidät polun alkuun, joka oli heti ensimetreille suljettu poliisin vetämin nauhoin. Sateet olivat nostaneet polun vieressä virtaavan joen pintaa liikaa... Se siitä retkestä. Ei ollut todellakaan ensi kerta, kun suunnitelmat Espanjassa muuttuvat. Tuskin viimeinenkään.

Olimme ajaneet yli 100 kilometriä tätä varten ja päätimme sitten tehdä urbaanin vaelluksen Granadan keskustaan ja nousta San Miguelin näköalatasanteelle ihailemaan kaunista kaupunkia. Jätimme auton kaupungin keskustaan ja nousimme puikkelehtien läpi vanhan kaupungin kapeita kujia.  Auki olevista ikkunoista kantautui flamenco-musiikkia, tanssin ääniä ja pienillä aukioilla oli katusoittajia. Kaupungin yleisilme on sangen boheemi.

Nousu ylös kaupungin katolle ei kesän helteessä onnistuisi, mutta nyt se onnistui ja kannatti. Maisemat olivat aivan upeat ja vietimme näköalatasanteella pitkän evästauon. Olen tainnut ennenkin mainita, että korkeille paikoille nouseminen on minulle yksi retkien kohokohta. Niin oli nytkin!

Takaisin kävelimme San Nicolaksen tasanteen kautta ja joimme kahvit aikas hulppeissa maisemissa. Alhambra ei jätä koskaan kylmäksi!

Askelia kertyi tästä kaupunkikävelystä lähes 15000. Jatkoimme tuliaisostoksille Nevada Shoppingiin, joka on kyllä suosikkini Andalusian kauppakeskuksista. Eikä sinne kämpiltä aja kuin alle tunnin.

Kotimatka oli yhtä huokailua. Vuoret, laaksot, kylät, auringon kultaamat rinteet olivat niin kauniita. Kuvissa eivät tule oikeuksiinsa. Los Cahorros kuljetaan joku toinen kerta sitten, kun ei ole liian kuumaa tai sateista tai liian sesonki tai....

Fiiliksissä appelsiinipuun alla

Terveisiä Frigilianasta! Miten ihanaa olikaan pitkästä aikaa päästä kirkkaan auringon alle hetkeksi talvea pakoon. Täälläkin oli satanut parina päivänä, mutta nyt paistaa aurinko kuin kesällä konsanaan ja tarkenee suojaisassa paikassa  t-paidassa. Itse asiassa parasta aikaa mittari näyttää terassilla auringossa 32 astetta. Itselleni oli myös ihana yllätys, ettei kylän puista oltu vielä ehditty korjata sitrussatoa. Tässä kuvia aamukävelyltä ja noista upeista appelsiinipuista. Olin aivan hurmioitunut valtavaa appelsiinitaakkaa kannattelevista puista! Se on mukavaa, että joka vuodenaikana on jotakin vaihtelua luonnossa ja ainakin kasvien kukinnassa ja sadossa. Eka kertaa neljän vuoden aikana Frigilianan takana olevassa vuoristossa on selkeästi lunta.

Tokihan piti myös ostaa perinteiset churrot ja tulla syömään niitä omalle terassille. Pientä retkiohjelmaa olemme suunnitelleet huomiselle ja tänään vietimme aikaa myös Nerjan länsiosan rannoilla kävellen. Sunnuntaina oli porukkaa paljon liikkeellä.

Aurinkoa riittää täällä noin 10 tuntia puoli yhdeksästä puoli seitsemään. Se tuntuu ihanan pitkälle.

¡Hasta luego!

Cruz de Felix - kylän kelpo pikkupatikka

Oivaa ajanvietettä Frigilianassa ja sieltä käsin on tehdä erilaisia vaelluksia. Kylän omat reitit lähtevät suurimmaksi osaksi kylän keskipisteestä Casa del Aperon takaa joenpohjaan laskeutuen. Pari reiteistä lähtee kylän pohjoisreunalta. Opasteet voi lukea/kuvakaapata netistä täältä.

Tässä kuvina yksi lyhyimmistä reiteistä, Cruz de Felix, jolle lähdimme puolipoutaisena päivänä keskikesällä. Joenpohja oli aivan lumoava kesällä oleanterien kulkiessa (postauksen viimeinen kuva)! Tämä 4 kilometrin patikka oli alusta rankahkoa nousua, sitten kaunista avaraa maisemaa ylhäällä kukkulan päällä ja lopuksi varsin mutkaista laskevaa polkua takaisin joenpohjalle. Vuorenrinteessä on jännittävän näköisiä luolia ja mietin, ovatko ne jotenkin yhteydessä Nerjan valtavaan tippukiviluolastoon.

Ylhäältä oli kauniit maisemat, jotka toki pilvisellä säällä eivät päässeet täyteen oikeuteensa. Mutta kirkkaalla säällä maisemat ovat upeat.

Pari mokaa teimme: reilu puoli litraa juomaa ei ollut tarpeeksi todellakaan henkeä kohti. Lopussa alkoi paistaa aurinko ja oli hetkessä älyttömän kuuma. Toiseksi kulkuohjetta pitää lukea ja seurata tarkkaan. Eksyimme lopussa juomien jo loputtua ja tunsin pientä pakokauhua, vaikka kylä näkyi silmissämme rotkon toisella puolella. Ihana espanjalaismies perheineen ilmestyi kuitenkin kuin tyhjästä ja opasti meidät takaisin.

Lopuksi pitää vielä jaksaa nousta joenuomasta takaisin kylään. Kyllä siinä paluun jälkeen ruoka ja juoma maistuivat.

Vaelluksille suositellaan pitävää kenkää, hattua ja sauvaa. Juomista ottaisin alle 5km retkellekin vähintään 1-1,5 l per henkilö.

Ensi viikon jälkeen saamme toivottavasti kokea taas uuden retken. Tiedossa on muutaman päivä huoltoreissu kämpille ja samalla toki vähän lomailuakin ja toivottavasti aurinkoa sitten!

Anna mulle valo ja värit!

Suomen talvi on ollut poikkeuksellisen pimeä, harmaa ja kostea, kuin ikuinen marraskuu. Talvi on ihana, jos se sisältää sanat valoisa, kuiva, kirpsakka, luminen, pakkanen. Tuntuu, että pää huutaa valoa ja valoa ja hitunen väriäkään ei tekisi pahaa. Yhden kerran pääsin kyllä jo hiihtämään - harmaaseen metsään. No ehkä siitä kerrasta saa olla kiitollinen, Etelä-Suomessa pohditaan nurmen leikkaamista..

Tässä muutama kuva väriterapiaa viime reissuilta ja myös ravintolasuositus Frigilianassa, jota en ainakaan muista blogissa antaneeni: El Boquetillo, josta saa ihanaa tex mexiä ja josta on upeat ilta-aurinkonäkymät.

Vinkkinä väsytyksen torjuntaan toimii muiden aistien stimulointi. Jos valoa ei ole, syödään niin iloisesti ja väririkkaasti kuin suinkin. Hellitään korvia hyvällä musiikilla ja keskusteluilla, hierotaan hartioita tai varpaita eli kosketellaan. Näin säilyy edes jonkinlainen aistielinten balanssi 😁

Hauska muisto jo usealta reissulta on noin klo 20 Nerjan Lidlin kohdalla tapahtuva vuohilauman tienylitys. Koira pitää laitumelta palaavan lauman upeasti koossa ja liikenne seisoo niin kauan kuin tarvis.

Näyttää siltä, että tämä näkymä saattaa muuttua liveksi taas pari viikon kuluttua...sitä odotellessa. Iloa tammikuuhusi uskollinen blogin lukija!