Patatas Bravas - mausteiset perunat spanskityyliin

Espanjalaiset rakastavat perunaa. Tapaksia syödessä sen viimeistään huomaa: perunoita on tarjolla monessa muodossa . Uusin Olé - lehti innosti kokeilemaan patatas bravaksia eli perunoita mausteisella tomaattikastikkeella. Parhaat bravakset saa Frigilianassa tietenkin Plaza 45:ssa.

Tässä Patatas Bravas-kastikkeen perusohje:

Pieni sipuli
1 tl makeaa paprikajauhetta
1 tl tulista paprikajauhetta
(tai sitten tavallista paprikajauhetta, cayannepippuria ripaus ja sokeria korvaamaan edelliset)
2rkl vehnäjauhoa
Oliiviöljyä
2 tomaattia
1 kuivattu chili
Loraus valkoviinietikkaa
Suolaa noin puoli tl
Valkosipulimajoneesia maun mukaan (voi jättää poiskin)

Kuullota kasarissa öljyssä pilkottu sipuli paprikajauheiden ja chilin kanssa. Lisää tomaatit kuutioituna ja vehnäjauho. Keitä kokoon 10minuttia. Lisää loraus valkoviinietikkaa ja ripaus suolaa. Anna jäähtyä hetki, lisää vielä halutessasi valkosipulimajoneesi ja soseuta kastike sauvasekoittimella. Tarjoa joko itse tehtyjen tai pakastealtaasta hankittujen kuumien lohkoperunoiden kanssa. Sopii hyvin osaksi tapaspöytää!

Suositus samalla Olé - lehdelle! Kyseessä on todella monipuolinen lehti kaikille Espanjassa asumisesta ja lomailemista kiinnostuneille 🌞

El Fuerte - Frigilianan lähivuoripatikka

Kuten olen kertonut, Frigilianasta lähtee useita retkipolkuja ja korkeimmalle noustaan El Fuerten reitillä. Tästä linkistä pääsee näkemään koko retkivalikoiman. El Fuerte takaa mahtavan jalkatreenin ja hienoja maisemia joka suuntaan. 

Polun alkuun pääsee nousemalla Frigilianan vanhasta kaupungista ylös Calle Chorreaa pitkin, aluksi tietä pitkin mutkitellen asuinrakennusten lomasta kunnes tullaan kastelualtaalle. Sen vasemmalla laidalla näkyykin jo Sendero-kyltti, joka viitoittaa polun alulle.

Polku on selkeä koko matkan ylös ja tämä retki ei ole rengasreitti, joten samaa polkua tullaan sitten alaskin. Paikoin polku on kivikkoinen, paikoin helppokulkuinen. Kokonaisuudessaan matkaa tulee 7,5 kilometriä polun alusta, mutta me jatkoimme vielä päätepisteestä eteenpäin ja taivalsimme noin 11 kilometriä. Kuvat eivät ole aivan kronologisessa järjestyksessä.

Maisemat ovat niin avarat ja upeat että kuvia on pakko napsia :) Kukkia ja yrttejä kasvoi keväällä paljon! 

Ylhäällä maisema alkaa karuuntua ja kasvillisuus vähentyä. Ihmettelimme muutamaa kotiloa, miten ne voivat elää näin ylhäällä ja kuivassa!

Varsinainen päätepiste on käsittääksemme tämä paikka. 

Fiilis oli kuin suuremmankin vuoren valloittajalla. Vuorilla happi ohenee ja jotenkin ajatus tyhjenee. Mielessä on vain seuraava askel ja maisemien jylhyys, ihmisen pienuus suuressa luonnossa. 

Jatkoimme tästä vielä pari kilometriä eteenpäin nousten. 

Eväitä pitää olla mukana ja juomaa saa olla reilusti. Hiki tulee ja kaloreita kuluu. Kesäkuukausina retki on varmasti liian rankka  ellei lähde liikkeelle jo aamuhämärissä.  

Poispäin kävellessä sai ihailla edessä siintävää Välimerta, Nerjaa ja  Frigilianaa ja ajatukset laajenivat jo ruokapohdinoilla...

Oli meillä mukava retkipäivä. Haaveissa on valloittaa jollakin reissulla El Cielo, joka on korkein alueen huipuista ja merkattu isolla ristillä...Ja toki toivon että saa kierrettyä nämä lähipolut myös.

Asioita, jotka inspiroivat nyt

En ole koskaan ollut oikein listojen tekijä. Kauppaankin suuntaan yleensä ilman ostoslistaa ruokien mielikuvat ja tyhjä jääkaappi ajatuksissani (ja unohdan usein jotakin oleellista). Tosin eräänlaista huoli/rukousaihemuistiota olen välillä rustaillut. Lukiessani kirjaa "Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin" innostuin hieman listoista. Olkoon tässä nyt pieni tämän hetken inspiraatiolistani.

Vaellukset ja päiväretket

Tykkään ihan valtavasti suunnitella päiväretkiä ja -vaelluksia. Mieluiten luontoon, kauniiden maisemien äärelle, kävellen. Niin että jalat rasittuvat, mieli tyhjenee ja saa kauniita kuviakin. Myös kaupunki/kyläretkien suunnittelu on mukavaa ja rakkauttani vanhoihin kaupunkeihin olen toittottanut monet kerrat. Retkien jälkeen köllähdän mieluiten omaan sänkyyn tai hotelliin. Kunnon eräkävijä en siis taida olla, niska kipeytyy painavista rinkoista ja yöllä teltassa mielikuvitus lähtee laukalle. Retkien lisäksi innostun matkaopaskirjoista ja kartoista ja niiden avulla suunnistan mieluiten, navigaattoria käytän vain autoillessa. Kaikkein ihaninta on, jos retki nousee jonnekin korkealle, josta näkee kauas!

Välimerellinen sisutus

Tämä on inspiroinut minua kenties vuosikymmenet eikä näytä viehätys laantuvan. Värikkäät tekstiilit, paksut valkeat kiviseinät, kukka-asetelmat, kaaripeilit ovat kaikki ahh, niin ihania. Itseasiassa parhaillaan metsästän tuollaista kaaripeiliä. Nämä kuvat ovat Pinterestistä.

Vapaapäivien aamut

Tämä asia on kummallinen. Tykkään loma-aamuista hurjan paljon, mutta arkena aamuista ei voi sanoa samaa. Arkisin olen ehdottomasti iltaihminen. Limoneron aamuissa ihanaa on raikas ilma, linnunlaulu, kukon kieunta, aamupalat, kylän hienoiset ruuhkat, eloon heräämisen tunnelma, churrokioski ja leipäauto. Ehkä tähän samaan litaniaan voi lisätä vielä vapaapäivät ylipäänsä. Vapaana ollessa on aikaa herätellä mieltä, innostua, rönsyillä, keksiä uusia ideoita. Arjen kiireissä on oltava raamitetumpaa, jotta asiat sujuvat. Rutiineista ei jouda paljoa lipsumaan tai jos  ehtisikin, väsymys tukkii inspiraatiokanavia. Vai onko näin? 

Japani

Japani ei ole viime aikoja lukuunottamatta ollut juurikaan mielessäni, saati inspiroinut minua. Tyttäreni Japani-villitys on kuitenkin hieman tarttunut minuunkin, varsinkin kun olen alkanut lukea matkakuvauksia ja muuta Japaniin liittyvää kirjallisuutta. Nyt olen jo hieman innoissani, varsinkin kun suunnittelemme reissua ensi vuodelle. Sushia opin syömään noin 3 vuotta sitten ja tyttöni on opettanut minulle joitakin kohteliaisuussanoja. Eilen illalla saimme tyttären kotitalousläksynä 4 ruokalajin japsi-illallisen. Ylläolevat kuvat ovat Pixabaysta. 

Tämmöinen olisi listani juuri nyt, syksyllä ja talvella se on ehkä ihan erilainen, ehkä jo kuukauden päästäkin pihahommien kimpussa touhutessa. Inspiroivaa kesäkautta itse kullekin :) !

Yhtä juhlaa ja hyvää ruokaa

Helou kaikki blogin lukijat ja iloista vappua ja toukokuuta! Huhtikuun jälkipuolisko oli Suomessa valtavan aurinkoinen, nyt sitten sataakin. Mutta kesä tulee. Itselläni on mennyt jo viikonpäivät monen peräkkäisen viikon juhlapyhien takia sekaisin, mutta frigilianalaiset osaavat ottaa keväästä ihan kaiken irti ja keksivät kaikenlaista teematapahtumaa. Tänään vappuna kylällä vietetään polkupyöräilytapahtumaa ja sitten seuraakin ylihuomenna ristin päivä, sitten hunajan päivän juhlinta ja sen jälkeen hevostapahtuma. Kaikista on toki isot mainokset ja julisteet! Veikkaan että syynä on elämä auringon alla ja ihmisten temperamentti ja sosiaalisuus ja se, että elämä suuntautuu paljon enemmän kodin ulkopuolelle kuin pohjolassa. Pieni iloinen juhlinta on iso osa elämää.

Söimme edellisessä reissussa muutaman oikein mainitsemisen arvoisen aterian ja muistutan näistä ruokapaikoista tulevia seudulle menijöitä. Virtudesissa kylän keskipisteessä on nopea palvelu ja salaatit ja alkuruuat varsinkin ovat todella hyviä. Söin loistavan parsa-aterian ja ystäväni hehkutti tätä itsellenikin tutuksi tullutta avokadosalaattia. 

Nerjassa itselleni aivan uusi tuttavuus oli Pinocchio-ravintola, jota mieheni on kehunut loistavaksi pihvipaikaksi. Itse söimme italialaisia ruokia: munakoisolasagnea, ravioleita ja tomaattista broileripastaa ja kaikki olivat aivan erinomaisia! Paikka oli maanantai-iltana aivan täynnä :) Ravintola on somistettu lukuisin marionetti-pinokkioin. Erittäin lämmin suositus tälle paikalle.

Olemme yrittäneet edistää remonttiasioita ensi kesälle ja niistä suunnitelmista kirjoittelen myöhemmin. Ennen seuraavaa lomaa olisi hyvä olla jo visiot selvillä. 

Hasta luego!