Kotikadun kaipuu

Sydäntalven selkä taittuu jo kevääseen. Vielä kun taittuisi flunssan selkä myöskin. Toipumista olisi varmasti edistänyt riittävä lepääminen. Hieman olen surrut tyngäksi jäänyttä hiihtokauttakin. Selvisin suksille kokonaiset kolme kertaa. Samalla sängyllä lojuessa ehtii ikävöidä Espanjaan. Jopa niin kovin että tarkistin, olisko Malagaan vielä järkihintaisia lentoja muutaman päivän hiihtolomalle (ei ollut)...Espanjassa on ollut kyllä upea talvi, aurinkopäiviä ja 20 asteen lämpöjä toisensa perään. Kotikatumme Frigilianassa on mukava ja se jatkuu suoraan vanhan kaupungin pääkujaan. Yläpuolella on vain vuoren seinämää ja alapuolella aukeaa näkymät laaksoon. Jotakin on aina kukassa. Yksikään rakennus ei toista toisen muotoja, kaikki on kuin huolella sommiteltuja erimuotoisia palapelin paloja. Ja tyräkit kasvavat isoina. Koirankakkoja joutuu toisinaan väistelemään, jos nyt keksin jotakin ikävää. Joskus mietin, ikävöinkö oikeasti kylää vai lomaelämää. Mutta kylälle ikävöin ja yhdistettynä lomaan se on kyllä minulle jotakin lyömätöntä, sen tiedän!

Ja auringonlaskut, jota avautuvat talojen välistä, ovat leiskua suoraan sieluun.

Ajatuksissa ystävyys

Saanen tarttua hieman ystävyysaiheeseen vielä näin ystävänpäiväviikon lopulla. Olen käynyt kouluttaja/ohjaajakoulutusta oman työni ohessa ja tällä viikolla ystävyyttä pohtiessa tajusin, että ohjaustilanteen ydinopit soveltuvat erinomaisesti ystävyyteenkin.

Tarjoa läsnäoloa ja rauhallinen hetki. Monesti tämä on se suurin haaste, järjestää aikaa ystävälle, olla läsnä, rauhoittua yhdessä. Esteeksi voi tulla liian täyteen ohjelmoitu arki, liian sotkuinen koti ja mikä milloinkin. Raivaa esteet.  

Kuuntele. Anna ystävän puhua. Ole aktiivinen kuuntelija, anna tilaa.

Esitä kysymyksiä, älä anna vastauksia. Harvat kaipaavat neuvoja ja ohjeita, tai jos kaipaavat, osaavat kyllä kysyä niitä. Varjele kunnioittavaa vuoropuhelua, kysy lisäkysymyksiä, kiinnostu. 

Muista, että tapoja toimia ja päästä hyvään lopputulokseen on monia. Jos tämä toimii tieteessäkin usein, niin saati elämässä. Oma tapa tehdä asioita, reagoida, luovia elämän tuulissa ei ole ainoa oikea. Voit kertoa oman tapasi ja näkemyksesi, mutta älä tyrkytä sitä ystävälle.

Ole oma itsesi. Aitoudessa on ystävyyden voima ja aitoja meistä tekevät niin ihanat piirteemme kuin särömme. 

Listaa voisi jatkaa pitkästikin. Ja on ystävyyssuhteita, jotka voivat perustua toimintaan ja yhdessä tekemiseen, aina ei tarvitse ruotia syntyjä syviä :) Tarvitsen itse harjaantumista vielä monessa kohdassa. Olen tosi kiitollinen kaikista ystävistäni, jotka olette elämässäni.

Illansuussa Granadassa

Tunnen lähes rakkautta vanhoja historiallisia kaupunkeja kohtaan, tai syvää ihastusta ainakin. Kun seinät huokailevat historiaa ja kadut kuiskivat tarinoita, olen haltioissani. Granada on yksi tällainen kaupunki, vaikka se onkin minulle vielä varsin uusi tuttavuus. Vietimme kaksi vuotta sitten päivän Alhambrassa ja nyt alkuillan Albaicínissa eli vanhan kaupungin osassa, jossa näkyy vahvasti maurien aika. Ajoin muuten niin kapeaa katua, että peilit taitettuna jäi sivuille alle senttimetri. Tämä seuraa, jos laittaa ajokohteeksi vanhan kaupungin ytimen (en suosittele, emme näköjään viisastuneet Sevillan ajamisesta). Söimme myöhäistä lounasta, ihastelimme näköaloja ja tunnelmia katusoittajien musisoidessa San Nicolaksen näköalapaikalla. Granadassa maisemaa rytmittävät korkeat sypressit. Tänne haluan tulla vielä yöpymäänkin. Alla tunnelmia kuvina.

Hyvää helmikuuta ja ystävänpäivän viikkoa kaikille❤️