Lounas huuhdottiin alas italialaisella Sanpellerginon limsalla/mehukivennäisvedellä. Sitruunanmakuinen maistui itselleni. Jo purkki itsessään on kaunis ja monissa tämän kesän ruokajutuissa ne vilahtelevatkin. Piti siis itsekin kokeilla.
Kesäkuu on ollut kuin unelma Suomessa, mutta se ei silti ole vienyt pois kaipuutani Välimerelle ja Frigilianaan. Se johtuu siitä, että joka kesäisellä pidemmällä reissulla olen pystynyt täysin unohtamaan työt ja monet kodin velvoitteet ja puuhat, jotka täällä ovat aina läsnä. Mielestäni kuitenkin olen sangen hyvin saanut tartuttua ihaniin kesähetkiin kotiterassilla, metsäpoluilla ja mökillä iltaisin ja viikonloppuisin ja kun hellejakso osui tänä vuonna jo alkukesään, tuntuu, että ihanaa kesää on vielä vaikka kuinka paljon jäljellä. Mitä mukavaa siihen voikaan vielä mahtua!