perjantai 25. syyskuuta 2020

"Valmiit suunnitelmat"

Jos jotakin tämä vuosi on opettanut, niin sen, että mitään asiaa ei voi suunnitella varmaksi. Voi varovasti hahmotella ja  elätellä. Olla valmis perumaan ja siirtämään. Kumma kyllä pettymyksiinkin tottuu ja turtuu. Mitä suotta itkupotkuilla, kun ei se mitään auta kuitenkaan.


Pessimistiksi ei kuitenkaan kannata ruveta ja haaveilla saa vaikka kuinka mehevästi, vaikkakin haaveet/toiveet monesti yksinkertaistuvat vaikeampia aikoina. Kunhan pysyttäisiin  terveenä, kunpa edes joskus pääsisi jonnekin reissuun, kunpa talous kestää jne. Näin on käynyt myös Espanjan haaveilulleni: kunpa taas joskus pääsen käymään. 

Tosin tiedän kyllä hyvinkin, mitä siellä haluan tehdä sitten kun pääsen :D 



Istun tässä parvekkeella oikein kiireettömästi aamupalalla, siestakahvilla. Kuuntelen kylää ja pääskysiä ja kirkonkelloja.

Menen testaamaan vaellusreitti El Saltillon, joka on uusi avattu rotkoreitti meidän suunnalla Canillas de Aceitunassa . Muitakin reittejä on muistikirjassani ainakin kymmenen, mutta voisin aloittaa tuosta. 

Herään aikaisin katsomaan Nerjan auringonnousua. Se on kuulema Balconilla erityisen hieno ja koskaan en niin aikaisin ole ollut liikkeellä. 


Käyn antiikkikaupoissa. 

Kudon, luen ja kävelen. Kutominen Espanjassa on minulle uutta, haluan testata miltä se tuntuu Välimeren tuntumassa. 

Jos loma on pitempi, haluaisin ajaa Tarifaan Atlantin rannoille ja käydä Cadizissa, jossa on paras tietämäni juustotapaspaikka. 


Haaveilu tekee minut toiveikkaaksi ja tuo mielihyvää, joten aion jatkaa sitä, vaikka toteutuminen tovin kestäisikin. 


torstai 10. syyskuuta 2020

Sadepäivän piristystä

Tänään on syksyä ollut ilmassa oikein kunnolla. Lehtiä lentelee tuulenpuuskissa ja villasukatkin olen jo vetänyt jalkaan. Nopea vilkaisu Euroopan säätä näyttää Frigilianassa yhä tukevaa hellettä. Mieltäni lämmittelinkin katsomalla kuukauden takaisen reissun iltapäiväkävelykuvia. Kävimme paremminkin maleksimassa yhtenä iltapäivänä siestan aikaan, jolloin oli todella kuuma. Ah, ihanan kuuma siis. Siestan aikaan saa kulkea rauhassa ja ihmetellä auringossa kylpevää kylää. Kaikki järkevät sielut ovat varjoissa siemailemassa kylmiä juomia tai tuulettimen vieressä päiväunilla. Tässä teillekin muutamia lämpimiä kuvamuistoja. 

Kun skootteri mätsää täydellisesti kylällä yleiseen turkoosiin oviväriin... 

Kun tarkemmin katsoo bougainvillea, voi huomata nämä pienet valkoiset kukkaset. Punaisethan ovat lehtiä. Tai näin minulle on kerrottu. 
Kylän omat kilpparit uiskentelemassa, äiti ja poikanen. Tulivat meitä heti katsomaan, varmaan syömisen toivossa. 

Palmu, jonka nimi voisi olla enkelinsiipi. 
Uusi monumentti kotikadulla. Mitä lie esittää? 
Ahaa, joku muukin on liikkeellä. Ja oikeaoppisesti maskit puettuina. 

Hirmuisen sööttejä nämäkin pienet kukkivaiset. 


Syksyn painaessa päälle huokailen vapaan liikkuvuuden perään. Ajatus siitä, että voin synkimmillä hetkillä tarpeen vaatiessa siirtyä valoon, on kannatellut pimeän kauden yli, vaikka aina en ole mahdollisuutta edes käyttänyt. Nyt sitä ei varmastikaan ole. Myydäänköhän tänä vuonna ennätysmäärä kirkasvalolamppuja? Keksiiköhän joku jotakin uutta virtuaalimatkailun saralla? 

Iloa syksyyn meille kaikille!