Tämän vuoden aikana on saanut helposti aihetta keskusteluun säästä. Suomessa oli upea luminen kunnon talvi ja perään pitkä, kuuma kesä. Syksyllekin on riittänyt valoa ja erityisen hehkuva ruska ja nyt jo ainakin täällä Keski-Suomessa ensilumikin. Kunnon vuodeajat! Suomalaisella ei siis ole nyt valittamista.
Espanjassakin on saatu ihmetellä säätä. Talvi oli tavallista viileämpi ja itsekin saimme kokea hiihtolomalla miltä tuntuu ottaa vettä saavista niskaan. Facebook-sivusto on varoittanut minullekin sateista ja myrskyistä pitkin syksyä. Tämä on meidän lyhyehkön Espanjan tarkkailuajan ensimmäinen vuosi, kun sää on aiheuttanut välillä mylläkkää. Perinteisesti sään suhteen pomminvarma lomakuu syyskuukin tarjosi välillä kaatosateita lämpimän ja aurinkoisen kelin välissä. Heinäkuun ja elokuun lomilla tosin oli sitä perinteistä kuumaa keliä.
Mutta sellaista se on luonnon kanssa ja tuskin ihminen on ainakaan ollut teoillaan tasapainottamassa tätä kehitystä, vaikka toki historian juoksussa ilmastokaudet ovat vaihdelleet ihmisestä riippumattakin. No, luonto jatkaa elämäänsä aiheutti ihminen toimillaan sille harmia tai ei ja sään joudumme sitten ottamaan vastaan sellaisena kuin se tulee.
Mielenkiinnolla odotan, onko talvikauteen osuvalla lomallamme lunta tai keliä laskettelemiseen Sierra Nevadalla. Jos ei ole, sitten keksitään muuta.
Sää, mikä oiva syy kantaa kutimet ja kirjat lomalle kuin lomalle!
Aj'että mulla alkaa olla noita aamuisia porrastreenejä jo ikävä.
Elämä tarjoaa välillä hetkiä ja joskus pitkiäkin vaiheita, jolloin taivas tuntuu putoavan niskaan tai ainakin pilvet roikkuvat harteilla. Vaikka kliseeltä se kuulostaakin, niin ihmiselämässä kuin luonnossakin kuitenkin ennen pitkää tulee muutoksen tuuli, joka puskee pilvet auringon edestä. Joskus siihen tarvitaan ihan myrskyäkin.
Voimia sinulle ja kärsivällisyyttä, jos olet keskellä matalapainetta tai myrskyn silmässä. Aurinko paistaa vielä!
Olen perusluonteeltani aika neutraali - mitä tulee asemoitumiseen akselilla pessimisti-optimisti. Juputan välillä turhaakin negatiivista ja toisaalta osaan innostua ihan kunnolla. Tietoisena projektina olen viime vuosina pyrkinyt kiinnittämään huomiota elämän hyviin asioihin ja kääntämään neutraaleita asioita positiiviseen vaakakuppiin. Yksi käytännön keino on ollut sanoa hyvät asiat ääneen.
Jo melko säännöllisesti toistuva esimerkki on "olipa tänään kiva työpäivä". Joka päivä nuo sanat eivät pääse huulilta tosiaankaan, mutta aina silloin kun päivä on ollut edes neutraali. Opo havahdutti vanhempainillassa sanoessaan, miten tärkeitä nuo sanat ovat jälkikasvun korville. Ketään ei inspiroi kamala työelämä, jos me vanhemmat hoemme sitä pelkästään.
"Onpas mukava, kun ehtii istua alas juomaan kahvia. "
"Ihanaa, kun on vapaailta eikä tarvitse lähteä minnekään."
Pieniin tuntemuksiin tulee voimaa, kun ne sanoo ääneen. Hyvä tunne kasvaa. Ainakin itselläni useimmiten. Negatiivista sattuu ja tapahtuu varmasti läpi elämän sivun ja kielteisyys tarttuu niin helposti, että kaikki sanottu hyvä tarvitaan!
Vielä kun oppisin ja muistaisin sanoa hyvät palautteet kanssaeläjilleni! Sillä ehkä kohennettaisiin monet päivät negatiivisesta neutraaliksi tai neutraalista positiiviseksi. Positiivisissa kommenteissa on niin valtavasti potkua.
Kirjoitin vajaa pari vuotta sitten retkestämme pilven sisään. Nyt kesällä palasimme tähän Malagan maakunnan suosittuun retkikohteeseen kirkkaalla kelillä. Koska hellekausi oli menossa, lähdimme liikkeelle heti aamusta. Nousu Torcalin vuoristoon on kaunismaisemaista ja mutkittelevaa. Tie on hyväkuntoinen loppuun asti. Edellisessä postauksessa kirjoitin yleistietoa paikasta.
Valitsimme mukana olleiden lapsien ja hellesään takia lyhyimmän polun "ruta verde", mutta aikuisille 4 kilometrin polku on ainakin sopiva. Polku on monin paikoin kivikkoista. Lähtöpiste on parkkipaikalla ja polut on merkattu väritäplin.
Näimme heti alkumatkasta vuorella asustavia vuohia (?) . Maisemissa riitti ihailtavaa kaikille. Kalkkikivimuodostelmat ovat todella erikoisia.
Puiden katveessa on varjopaikkoja juomataukoa varten. Talvella vuoristossa on muuten todella kylmää, joten silloin toppavarustustakin voi tarvita. Nyt kesällä espanjalaiset naapurimme kauhistelivat retkivalintaamme, sillä iltapäivisin keli voi todellakin olla liian kuuma. Muistan kyllä että he kauhistelivat silloin talvellakin 😁
Ystävykset tiellä. Los amigos en el camino ❤️
Polun lopussa on näkoalapaikka, josta nyt näkyi todella kauas. Nautin maisemista täysillä. Myös liikuntaesteiset pääsevät näköalapaikalle leveää kävelytietä pitkin parkkipaikalta.
Kahvilasta voi ostaa vaikkapa jätskiä tai juomista. Suosittelen tätä kohdetta hyvällä säällä. Pilvisellä säällä ei täällä näe mitään, siitähän meillä oli jo kokemusta...
Pois tullessa pysähdyimme lounaalle Casabermejan kylään. Himpun meksikomainen fiilis tuli itselleni. Jakarandat kukkivat yhä, kesäkuun lopulla toki jo viimeisimmillään.
Tulipas näitä muistellessa mukava kesäinen olo. Kantakoot kesämuistot yli kylmän talvikauden :)
Ja tämä Alvaro Solerin biisi sopii mainiosti hieman kaihoisaan tunnelmointiin.