Kaikki se valo, jonka näen.

Tänään havahduin siihen, että olen hyvällä tuulella oikeastaan ilman mitään syytä. Tai paremminkin syitä (hieman itsekkäällekin) murjottamiselle kyllä löytyisi, kun joka ikinen kevään suunniteltu juttu töitä lukuunottanatta taitaa olla peruttu leviävän virustaudin takia. Kuten kaikilta muiltakin.

Sitten tajusin, että aurinko paistaa täydeltä terältä. Mikä ihana asia tämän kaiken keskellä. Meillä suomalaisilla on luonto, johon paeta itsekseen vaikka karanteeneista. Kerrankin mahdollisuus hieman vetäytyä ja rauhoittua todellakin hyvällä omalla tunnolla. Nyt pitää nähdä kaikki se valo (hyvät pienet ja isot asiat), jota ympärillä on. Perheen kanssa tulee takuulla oltua enemmän kuin normaalisti.

Mutta. Elämän on jatkuttava ja on ajateltava myös itsensä ja oman napansa yli. On tehtävä kaikki se, minkä pystyy ilman turhaa ihmisjoukossa liikkumista. Nyt on hyvä suosia nettikauppaa ja tilata jotakin pienyrittäjältä jne. Yhteiskuntaa ei voi pysäyttää kokonaan. Peruselintarvikkeiden ja vessapaperin hullunkurisen hamstrauksen kyllä voisimme lopettaa. Hamstraaminen on yksi itsekkyyden muoto: jos minä vien kaiken, joku muu jää ilman.

Toivon ja rukoilen, että tämä kurimus loppuu pian ja arki palautuu uomiinsa. Sitä odotellessa pestään käsiä, yskitään hih....no kyllä te tiedätte.
Tsemppiä meille kaikille ja pikaista toipumista taudin kohdanneille!