torstai 15. huhtikuuta 2021

Pitkästä aikaa

Hyvää kevättä blogin  seuraajat! Long time no see. Blogi uinui talviunta monen muun normaaliaktiviteetin tavoin ja saa nähdä miten se tästä heräilee.




Kerron teille salaisuuden. Kävin tarkistamassa  kämpän tilanteen pääsiäisenä. Uskalsin näin, koska tiesin, että kylällä ei koronaa ole ollut keväällä ja koska olen jo pari kuukautta sitten saanut ammattini takia koronarokotuksen tehosteineen. Mietin asiat tosi huolella ja kävin mennen ja tullen ja karanteenissa  vielä testeissä, kuten vaatimukset ovat. Ajoin yksin keskellä yötä ulkonaliikkumiskiellon aikaan kentältä Frigilianaan rystyset valkeina rattia puristaen. Huokailin helpotuksesta, kun asunto oli ennallaan  ja muutamia kuolleita banaanikärpäsiä ja hämähäkinseittejä lukuunottamatta siisti. Aamulla pääskysten liverrykseen herätessä oloni oli epätodellinen ja liikuttunut. Mikä ihme, että pystyin ylipäänsä saapumaan toiselle kodillemme. Aiemmin itsestäänselvyys ja nyt erityinen juttu! Kiitollisena vaeltelin pitkin rauhallista kylää, joka ikävöiviin silmiini oli erityisen kaunis. Kyläläiset olivat jatkaneet elämää, mutta moni bisnes on kärsinyt. Sisustuskaupan rouva totesi kaupan olleen lähes koko talven kiinni. Ja mitä ihanuuksia siellä taas olikaan... 






Osan lomasta vietin koronan jo sairastaneen ystäväni kanssa ja teimme vaelluksen El Saltilloon, josta kirjoitan kyllä myöhemmin kokonaisen postauksen. Olipahan huima päivä. Jopa rantapäivän sain myös. Etäisyyden pito muihin oli helppoa ja maskipakko koskee Espanjassa jopa näitä vaelluspolkuja.




Normaalia matkailua joutuu vieläkin valitettavasti  odottamaan. Sitä että puoliso saa rokotteen ja että valtava testirumba hellittää. Kentillä on kireä ilmapiiri ja kädet hikoilen saa jännittää omien todistusten kanssa tai että jos tulee aivastus. Matkaa on vielä  siihen, että iloisena lähdetään lomareissuun. Stressasin siirtymiä todella paljon. 

Perheen kanssa omalla lomakodilla olosta tulee pian kaksi vuotta! Minä olen korona-aikana käynyt tarkistamassa paikat 2 kertaa ja kumpikin reissu onnistui loppujen lopuksi hyvin. Hetkeäkään en ole katunut, että asunto on tullut hankittua, vaikka tämän vuoden aikana huolta on ollut. Pala sydäntä on jäänyt valkoiseen kylään. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti