Olin ihan kauheasti odottanut Sierra Nevadalle pääsemistä. Siellä kiinnostavat niin laskettelurinteet kuin vaellusreitit ja korkeimman huipun valloitus. Kohde sopii koko vuodelle ehkä kuuminta kesäkautta lukuunottamatta. Uumoilimme joululoman takia pitkiä jonoja hiihtohisseihin ja vuokraamoihin ja päätimme ensikertalaisina lähteä haistelemaan hiihtokeskuksen tunnelmia ja kartoittamaan mahdollisuuksia.
Vuorille voi turvallisesti ajaa talvella pikkuautolla vain absoluuttisen hyvällä ilmalla. Muulloin tarvitsee ketjut auton pyöriin, eikä niitä ilman pääse eteenpäin. Nousu on melkoista kieputtelua ylös. Lähes joka P-paikalla oli joku lapsi oksentamassa...
Pradollanon hiihtokeskukseen oli valtavat autojonot, koska oli espanjalaisten lomasesonki, ja aikaa kului. Ajoimme auton hieman Pradollanon ulkopuolelle ja kävimme ensin kylässä kahvilla ja sitten nousimme jalan ylös kohti vuoren huippua. Lopulta jäimme hieman vajaaseen 3 kilometriin. En ole koskaan ollut niin korkealla. Hengästytti helposti. Aurinko oli valtavan kirkas ja maisemat aivan mahtavat. Olin lähes hurmiossa. Söimme eväät ja otimme vähän kuvia. Tarkeni college-paidalla!
Lunta oli vielä todella vähän. Sitä saattaa olla metrinkin enemmän ja silloin kävely ei aina ole turvallista. Tämä sopi meille. Aiomme laskemaan joskus arkilomalla, jolloin espanjalaiset ovat töissä ja koulussa. Emme törmänneet yhteenkään suomalaiseen, lähes kaikki olivat espanjalaisia. Luulin nähneeni Javier Bardemin, mutta todennäköisesti vain kaksoisolennon :D
Sierra Nevada tarjoaa lukuisia vaellusreittejä myös ja toivottavasti niitäkin pääsemme joskus taivaltamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti