Saanen tarttua hieman ystävyysaiheeseen vielä näin ystävänpäiväviikon lopulla. Olen käynyt kouluttaja/ohjaajakoulutusta oman työni ohessa ja tällä viikolla ystävyyttä pohtiessa tajusin, että ohjaustilanteen ydinopit soveltuvat erinomaisesti ystävyyteenkin.
Tarjoa läsnäoloa ja rauhallinen hetki. Monesti tämä on se suurin haaste, järjestää aikaa ystävälle, olla läsnä, rauhoittua yhdessä. Esteeksi voi tulla liian täyteen ohjelmoitu arki, liian sotkuinen koti ja mikä milloinkin. Raivaa esteet.
Kuuntele.
Anna ystävän puhua. Ole aktiivinen kuuntelija, anna tilaa.
Esitä kysymyksiä, älä anna vastauksia.
Harvat kaipaavat neuvoja ja ohjeita, tai jos kaipaavat, osaavat kyllä kysyä niitä. Varjele kunnioittavaa vuoropuhelua, kysy lisäkysymyksiä, kiinnostu. Muista, että tapoja toimia ja päästä hyvään lopputulokseen on monia.
Jos tämä toimii tieteessäkin usein, niin saati elämässä. Oma tapa tehdä asioita, reagoida, luovia elämän tuulissa ei ole ainoa oikea. Voit kertoa oman tapasi ja näkemyksesi, mutta älä tyrkytä sitä ystävälle.
Ole oma itsesi. Aitoudessa on ystävyyden voima ja aitoja meistä tekevät niin ihanat piirteemme kuin särömme.
Listaa voisi jatkaa pitkästikin. Ja on ystävyyssuhteita, jotka voivat perustua toimintaan ja yhdessä tekemiseen, aina ei tarvitse ruotia syntyjä syviä :) Tarvitsen itse harjaantumista vielä monessa kohdassa. Olen tosi kiitollinen kaikista ystävistäni, jotka olette elämässäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti