Maanantaina heräsimme jo aamuhämärissä tarkoituksena suunata Granadan Los Cahorros - retkipolulle. Oli luvattu aivan kirkasta ja täydellisen mukavaa retkisäätä. Lumihuippuisia vuoria alkoi näkyä heti tien kääntyessä Motrilin kohdalla sisämaahan ja yön jäljiltä tienvieruksen kasvisto oli huurteessa. Samoissa kohdin tajusin, että retkikuvaus ja opaskirja olivat jääneet kokonaan matkasta.
Rohkeasti ajaa hurruttelimme kuitenkin Monachilin kylään, josta polku lähtee. Emme löytäneet polun alkua heti, mutta söpön turisti-infon löysimme. Klo 10.30 sen olisi pitänyt olla auki, mutta ei ollutkaan...
Kuitenkin Google Maps opasti meidät polun alkuun, joka oli heti ensimetreille suljettu poliisin vetämin nauhoin. Sateet olivat nostaneet polun vieressä virtaavan joen pintaa liikaa... Se siitä retkestä. Ei ollut todellakaan ensi kerta, kun suunnitelmat Espanjassa muuttuvat. Tuskin viimeinenkään.
Olimme ajaneet yli 100 kilometriä tätä varten ja päätimme sitten tehdä urbaanin vaelluksen Granadan keskustaan ja nousta San Miguelin näköalatasanteelle ihailemaan kaunista kaupunkia. Jätimme auton kaupungin keskustaan ja nousimme puikkelehtien läpi vanhan kaupungin kapeita kujia. Auki olevista ikkunoista kantautui flamenco-musiikkia, tanssin ääniä ja pienillä aukioilla oli katusoittajia. Kaupungin yleisilme on sangen boheemi.
Nousu ylös kaupungin katolle ei kesän helteessä onnistuisi, mutta nyt se onnistui ja kannatti. Maisemat olivat aivan upeat ja vietimme näköalatasanteella pitkän evästauon. Olen tainnut ennenkin mainita, että korkeille paikoille nouseminen on minulle yksi retkien kohokohta. Niin oli nytkin!
Takaisin kävelimme San Nicolaksen tasanteen kautta ja joimme kahvit aikas hulppeissa maisemissa. Alhambra ei jätä koskaan kylmäksi!
Askelia kertyi tästä kaupunkikävelystä lähes 15000. Jatkoimme tuliaisostoksille Nevada Shoppingiin, joka on kyllä suosikkini Andalusian kauppakeskuksista. Eikä sinne kämpiltä aja kuin alle tunnin.
Kotimatka oli yhtä huokailua. Vuoret, laaksot, kylät, auringon kultaamat rinteet olivat niin kauniita. Kuvissa eivät tule oikeuksiinsa. Los Cahorros kuljetaan joku toinen kerta sitten, kun ei ole liian kuumaa tai sateista tai liian sesonki tai....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti