Pakko myöntää, etta minulla on hirveä ikävä Espanjaan; ikävä maisemanvaihdosta, turkoosia merta, aamukävelyitä kylällä, kirkonkelloja, uimarantareissuja, pikkuretkien suunnittelua, espanjalaisten järjettömän iloista ja energistä toistensa päälle puhumista ja edullista ja herkullista ravintolaruokaa.
En ole kirjoittanut blogia, koska se on saanut ikävöimään vain enemmän. Eikä oikeastaan mitään mielekästä kirjoitettavaa ole ollutkaan. Suomen keväästä olen ottanut irti minkä olen kyennyt, retkeillyt pitkin poikin Keski-Suomea, laittanut kukkia ja tehnyt pihahommia ja se on ollut mukavaa. Mutta toinen koti on toinen koti ja joku pala minua kaipaa aina sinne.
Olen elätellyt toiveita palaamisesta vielä loppukesän aikana, turvallisuus ja terveys mahdollisimman hyvin huomioiden, mutta mikään ei ole varmaa. Oikeastaan mitään suunnitelmia ei ole voinut tehdä. Lähimmäksi Espanjaa taidan päästä tänä kesänä omalla takapihalla lomapokkari kädessä punaisen pelargonian vieressä espanjalaisen kitaramusiikin soidessa. Onneksi edes Espanjan säät saatiin tänne! Kuvat menneiden kesäkuiden reissuilta toimikoot kuvituskuvia.
Hyvää kesää kaikille☀️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti