Surukseni huomasin, että kylän yksi kielikoulu oli joutunut lopettamaan, samoin rakastamani suklaakahvila. Toisaalta vanhat perinteiset ravintolat olivat auki ja porukkaa melko kivasti. Koen empatiaa turismista eläviä espanjalaisia kohtaan ja ymmärrän, että täysi matkailun alasajo esimerkiksi vuodeksi olisi kuolinisku liian moneen bisnekseen. Siksi kaikki keinot on otettava käyttöön, joilla viruksen leviämistä rajataan. Finnair voisi vielä panostaa koronaehkäisyyn antamalla matkaseurueiden istua koneessa vierekkäin. Taas kerran pariskuntia ja matkakumppaneita oli sekoitettu sikin sokin konetta, mikä mielestäni on ihan käsittämätöntä. Yhtään yskijää ei onneksi koneessa vaikuttanut olevan ja sielläkin oli toki maskipakko.
Asunnolla oli kaikki hyvin, lukuunottamatta sitruunapuuta, joka ei voinut hyvin. Vaikka lämmöt olivat ulkona 35 luokkaa pärjäsimme yöt mainiosti tuulettimien kanssa ja illan istuminen terassilla omassa rauhassa tähtitaivaan alla oli ihanaa.
Nyt jatkan lomaa kotona ja pihalla karanteeninomaisesti ja sitten olen viikon etätöissä. Ja toivon, että jossain kohtaa korona-ajat ovat vain muisto ja matkustaminen taas normaalia, vaikka kyllä epäilen, että maskit saattavat jäädä lentoliikenteeseen. Seuraavaan reissuun voi kyllä taas olla pitkä aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti