Sekä etukäteen että jälkikäteen ajateltuna asunnon ostaminen ulkomailta tuntuu monimutkaiselta. Asiaan vaikuttaa tietysti paljon ostomaa ja sen alue. Espanjassakin on täysin eri asia ostaa kerrostaloasunto Fuengirolasta toiselta skandinaavilta kuin omakotitalo maaseudulta (ei kuulemma kannata ollenkaan sanoi juristi..). Moni asia voi mennä pieleen. Mutta onnistuakin voi. Naureskelin joskus kun luin, että ostoprosessi voi viedä noin pari vuotta. Asunnonetsimisineen meidän tapauksessa aikaa kului vajaa neljä vuotta ja sitä ennen olin jo vuoden ajan haravoinut asuntoja netin asuntosivustoilta. En silloin tajunnut etteivät parhaat asunnot löydy sieltä. Ja yhä noilla sivustoilla keikkuu samoja kämppiä kuin neljä vuotta sitten. Oleellisena erona suomalaiseen järjestelmään on se, että Espanjassa myös huoneistojen omistajat ovat samalla kiinteistön omistajia.
Ensiksi on jaksettava (!) reissata ja tutustua alueisiin, jotta löytää itselleen sopivimman seudun ja hahmottaa omat mieltymyksensä. Ja jos luulee löytäneensä sopivan seudun, kannattaa sinne mennä toistamiseen, jotta huomaa, jaksaako sama kohde kiinnostaa kerta toisensa jälkeenkin. Kohteessa sitten kannattaa tutustua paikallisiin välittäjiin, joista ainakin kohdallemme osuneilla oli kaikilla varsin hyvä englannin kielen taito. Asuntoja on katsottava paljon muodostaakseen käsityksen hintatasosta ja asuntojen laadusta. Sijainti, merinäköala, ylempi kerros ja uima-allas maksavat. Espanjan asuntomarkkinat ovat suosituilla alueilla lämmenneet jo tovin ja oikein hinnoitellut asunnot eivät kauaa myyntiportaaleissa keiku. Nopeimmillaan ne häviävät alta vuorokaudessa.
Kokemusta on...
Kun kohdalle sitten osuu sopiva asunto, jätetään tarjous ostohinnasta. Jos myyjä hyväksyy tarjouksen, asunnon ostaja maksaa välittäjälle varaussumman , joka usein on muutama tuhat euroa (ja joka tietysti vähennetään sitten kauppasummasta)Tämän jälkeen asunto poistuu vapailta markkinoilta ja ostaja aloittaa välittäjän ja mahdollisen asianhoitajan kanssa asunnon kunnon ja laillisuuksien tutkimisen. Varausmaksu pitää kirjata siten ehdolliseksi, että mikäli asunnosta löytyy epäkohtia, varaus peruuntuu ja maksu palautuu välittäjälle. Jos ostaja ilman pätevää syytä perääntyy tässä vaiheessa, hän menettää varaussumman. Itse palkkasimme asianhoitajaksi paikallisen englannikielentaitoisen juristin, jota moni suositteli. Juristi hoiti Suomesta maistraatista hankitun virallisen valtakirjan valtuuttamana asunnon laillisuuksien tarkistamisen, hommasi meille NIE-tunnukset, tarkisti ja hyväksyi sopimukset. Emme tajunneet laittaa valtakirjaa matkaan kuriirifirman kautta, mikä olisi ollut järkevää; kirjatun kirjeen kulku juristillemme kesti kokonaista kolme viikkoa! Teetimme myös kuntokartoituksen asuntoon. Käsiraha ja lopullinen kauppasumma maksettiin noin kuukauden välein. Juristi hoiti lopulta kaikki paperityöt mukaanlukien uudet sähkö- ja vesisopimukset. Hänen sihteerinsä tuli myös mukaamme avaamaan pankkitilin paikalliseen pankkiin, mikä on pakollista asunnon omistajalle. Sieltä veloitetaan asunnon vastiketyyppinen community fee, vesi-ja sähkömaksut.
Varainsiirtovero on Espanjassa korkea; Andalusiassa 8% kauppahinnasta. Todelliset asunnonhankintakustannukset ovat noin 11% asunnon myyntihinnasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti