Olin lukenut monta kertaa vain muutaman kilometrin päässä Frigilianasta sijaitsevasta kylästä, mutta vasta nyt viime reissulla päätimme käydä katsomassa mille kylä näyttää. Heti alkuun tie kaartaa Frigilianasta jyrkästi ylös ja maisemat Frigilianan suuntaan ovat henkeäsalpaavat.
Tie kapenee kapenemistaan ja välillä ihan hirvittää kapoinen ajoväylä. Lopulta tie päättyy Acebuchalin pikkuruiseen kylään.
Vuosisatojen ajan kylä toimi levähdyspaikkana muulien ja aasien kanssa Competasta Granadan suuntaan matkanneille. Kylää kutsutaan myös kadonneeksi kyläksi/aavekyläksi, sillä 1948 viranomaiset määräsivät kylän ihmiset jättämään kotinsa, koska paikallisten uskottiin tukevan kapinallisia. Kylä kärsi sitä ennen kovasti Espanjan sisällissodassa. Vuonna 1998 Antonio -niminen mies toteutti unelmansa ja palasi kylään jälleenrakentaakseen sen pala palalta. Hän on perustanut kylään aivan loistavan tavernan, jonka ruuan takia tulee vierailijoita kauempaakin. Söimme itse kakkukahvit ja tiramisu vei kyllä kielen mennessään! Antonion esimerkkiä seuraten muutamia entisten kyläläisten jälkeläisistä palasi myös Acebuchaliin ja tällä hetkellä kylässä on noin 35 taloa ja pieni kirkko, hotelli ja tämä mainittu ravintola.Täällä kylässä ei toimi netti eivätkä pankkiyhteydet (ota käteistä ravintolaa varten) ja aika tuntuu täysin pysähtyneen. Kylä istuu vuorten syleilyssä ja pienet valkoiset talot kukkaruukkuineen ovat kuin postikortista. Paikka on oiva iltapäiväretkikohde Frigilianasta käsin. Palatessa takaisin saa ihailla koko Frigilianan kattavaa maisemaa.
Näitä pikkukyliä riittää lähistöllä. Aivan upea on 5 kylää käsittävä valkoisten kylien reitti, josta kirjoitan joskus myöhemmin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti