Polku lähtee hieman huomaamattomasti aivan Calle Santo Criston päässä olevalta näköalapaikalta jyrkästi vasemmalle kaartaen. Usko saattaa loppua isoon Privado -kylttiin, mutta se tarkoittaa vain pihaan johtavaa porttia. Polku on täysin julkinen ja kaikkien käytössä, mutta sen varrella on myös asuintaloja. Suurin osa polun alkuosasta on kivipohjaa ja loppuosa ihan maapohjaa. Varrella on muutama kiviportaikko. Vettä kannattaa olla mukana reilusti ja hattu päässä - ainakin mikäli kesäaikaan on liikkeellä. Matka ei ole kovin pitkä ja retki evästauolla ja valokuvaten vie noin 1,5 tuntia.
Matkalla voi moikata kahta kivaa aasikaverusta, joilla on suoja ihan polun vieressä. Aaseja käytetään vielä juhtinakin.
Omalla retkellämme maa oli yllättävän vehreää kiitos edeltäneiden sateiden. Kaiteita ei ole juuri missään kohtaa, joten lasten kanssa kannattaa korostaa polulla pysymistä. Rauniot linnoituksesta ovat varsin vähäiset ja tärkein anti ovat maisemat, jotka suorastaan herkistivät joulukuisen mieleni. Tuntuu myös hienolle, että Frigilianan rajusta historiasta huolimatta (tai juuri siitä johtuen) kylä on julistautunut kolmen uskonnon rauhallisen rinnakkaiselon paikaksi. Kunpa rauha säilyisi läpi vuosien! Tällä hetkellä ainakin kylässä lepää niin sielu kuin ruumis :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti