Kirjoitin vajaa pari vuotta sitten retkestämme pilven sisään. Nyt kesällä palasimme tähän Malagan maakunnan suosittuun retkikohteeseen kirkkaalla kelillä. Koska hellekausi oli menossa, lähdimme liikkeelle heti aamusta. Nousu Torcalin vuoristoon on kaunismaisemaista ja mutkittelevaa. Tie on hyväkuntoinen loppuun asti. Edellisessä postauksessa kirjoitin yleistietoa paikasta.
Valitsimme mukana olleiden lapsien ja hellesään takia lyhyimmän polun "ruta verde", mutta aikuisille 4 kilometrin polku on ainakin sopiva. Polku on monin paikoin kivikkoista. Lähtöpiste on parkkipaikalla ja polut on merkattu väritäplin.
Näimme heti alkumatkasta vuorella asustavia vuohia (?) . Maisemissa riitti ihailtavaa kaikille. Kalkkikivimuodostelmat ovat todella erikoisia.
Puiden katveessa on varjopaikkoja juomataukoa varten. Talvella vuoristossa on muuten todella kylmää, joten silloin toppavarustustakin voi tarvita. Nyt kesällä espanjalaiset naapurimme kauhistelivat retkivalintaamme, sillä iltapäivisin keli voi todellakin olla liian kuuma. Muistan kyllä että he kauhistelivat silloin talvellakin 😁
Ystävykset tiellä. Los amigos en el camino ❤️
Polun lopussa on näkoalapaikka, josta nyt näkyi todella kauas. Nautin maisemista täysillä. Myös liikuntaesteiset pääsevät näköalapaikalle leveää kävelytietä pitkin parkkipaikalta. 
Kahvilasta voi ostaa vaikkapa jätskiä tai juomista. Suosittelen tätä kohdetta hyvällä säällä. Pilvisellä säällä ei täällä näe mitään, siitähän meillä oli jo kokemusta...
Pois tullessa pysähdyimme lounaalle Casabermejan kylään. Himpun meksikomainen fiilis tuli itselleni. Jakarandat kukkivat yhä, kesäkuun lopulla toki jo viimeisimmillään.
Tulipas näitä muistellessa mukava kesäinen olo. Kantakoot kesämuistot yli kylmän talvikauden :)
Ja tämä Alvaro Solerin biisi sopii mainiosti hieman kaihoisaan tunnelmointiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti