Olen perusluonteeltani aika neutraali - mitä tulee asemoitumiseen akselilla pessimisti-optimisti. Juputan välillä turhaakin negatiivista ja toisaalta osaan innostua ihan kunnolla. Tietoisena projektina olen viime vuosina pyrkinyt kiinnittämään huomiota elämän hyviin asioihin ja kääntämään neutraaleita asioita positiiviseen vaakakuppiin. Yksi käytännön keino on ollut sanoa hyvät asiat ääneen.
Jo melko säännöllisesti toistuva esimerkki on "olipa tänään kiva työpäivä". Joka päivä nuo sanat eivät pääse huulilta tosiaankaan, mutta aina silloin kun päivä on ollut edes neutraali. Opo havahdutti vanhempainillassa sanoessaan, miten tärkeitä nuo sanat ovat jälkikasvun korville. Ketään ei inspiroi kamala työelämä, jos me vanhemmat hoemme sitä pelkästään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti