Vaikka meri kaikessa kauneudessaan ja mahtavuudessaan on monille tärkein elementti etelän lomilla, minä kaipaan vähintään yhtä paljon vuoria. Meri on ihmeellinen, mutta maa tuo turvaa. Haluan nähdä tutut vuoret, jotka tavoittelevat pilviä ja tarjoavat suojaa ympärilleen. Vuorilla on lähempänä taivasta ja siellä äänet hiljenevät. Vuoret haastavat, ne symboloivat myös kärsimystä, mutta toisaalta vuoret tarjoavat vastauksia ja avaavat mahtavia näkäaloja. Vuorilta on haettu yhteyttä luontoon, Jumalaan ja itseen. Vuorilla voi kiivetä, vaeltaa ja lasketella.
Etelä-Espanja on vuorien hallitsemaa aluetta. Frigiliana sijaitsee Almijaran vuoriston alarinteellä ja sen lähettyvillä korkeimmat huiput kohoavat lähelle paria kilometriä. Sierra Nevadalla voi nousta noin 3,5 kilometriin.
Tämä kuvassa näkyvä El Cielo (suom. taivas) on Nerjan seudun korkein huippu ja sen päälle on pystytetty iso risti. Reitti ylös on vaativa, mutta kertomusten mukaan sieltä avautuu yksi Etelä-Espanjan upeimpia maisemia. Toivottavasti ensi vuonna pääsen kiipeämään sinne.
Yllä näkyvät kuvat ovat Sierra Nevadalta ja tämä alin "kotivuorelta" Frigilianan viereltä. Ai että kaipaa tuota kirkkautta! Tsempit kaikille pimeään marraskuuhun❤️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti