perjantai 3. huhtikuuta 2020

Nyt ja sitten

Eläessämme poikkeusaikoja, joudumme kohtaamaan päivän kerrallaan ehkä konkreettisemmin kuin koskaan ennen. Emme voi monestakaan asiasta olla aivan varmoja ja nämä epävarmat asiat voivat olla niinkin suuria kuin työ, toimeentulo ja terveys, jos ei oma, niin ystävän tai läheisen. Ahdistukselle ei silti saa antaa valtaa. Joudumme entistä enemmän ottamaan iloa irti niistä asioista, joita meillä on käsissämme. Ja toisaalta meillä on lupa kannatella itseämme yli näiden aikojen myös haaveiden siivin. Tässä omiani nyt ja sitten kun juttujani. Mitkä tuovat minulle turvaa ja iloa nyt ja mistä unelmoin sitten kun tämä poikkeusaika joskus on ohi.

NYT

Koti. Siellä nyt keväällä erityisesti valo. Painopiste on järjestyksessä ja tunnelmassa, ei niinkään siinä mitä haluaisin kotiin hankkia, kumma kyllä. Normaalioloissa kotona paljon vietetty aika poikii kaikenlaisia päähänpistoja sisustukseen liittyen.



Työ. Olen siinä onnellinen, että saan lähteä aamuisin töihin ja väsyäkin töissä. Se tuo rytmin ja ryhdin arkeeni ja erottaa sen viikonlopusta.  Aluksi olin jopa hieman kateellinen etätyöläisille, mutta tajusin sitten, että tämä on minulle paras.  Uhkana kriisin mahdollisen pahenemisen myötä voisi olla uupuminen, kuten kollegoilla Etelä-Euroopassa. Olen myös isommassa riskissä sairastua töissä, mutta se ei pelota nyt. Meillä on onneksi käytössä tosi hyvät suojavarusteet.

Luonto. Tästä varmaan saamme lähes kaikki tällä hetkellä parhaat kiksit. Miten ihanaa on päästä liikkumaan ulos raikkaaseen ilmaan. Vielä kun löytäisi ne polut, jotka eivät ole liian suosittuja. Eväät mukana on aina hauskempaa.


Kahvi. Hyvä ruoka ja juoma. Leipominen. Ne ovat tärkeitä aina, mutta varsinkin nyt. Niin puuhastelun tarjoajana kuin nautintona.

Yhteys ystäviin ja läheisiin. Puhelut, videopuhelut, viestittely. Luojan kiitos, että emme ole vain kirjeiden tai lankapuhelimen varassa nykyään!

Perhe ja lemmikki. Näiden rakkaiden  kanssa sitä nyt ollaan, onneksi. On joku joka ottaa kainaloon ja joku jonka kanssa ottaa yhteen :D Omaa aikaa ei ole, mutta jotenkin sitä ei osaa edes kaivata. Vielä. Sekin kaipuu voi kyllä jossain kohtaa nostaa päätään....

Kirjat, sarjat/elokuvat. Lukeminen vie toiseen maailmaan, tuo perspektiiviä omaan elämään, parantaa keskittymiskykyä. Välillä ajatus herpoaa ja keskittyminen on vaikeaa, varsinkin jos alkaa pläräillä uutisia. Mutta aina voi ottaa kirjan takaisin käteen. Olen muuten siitä erikoinen tyyppi, etten ole ikinä kuunnellut yhtään äänikirjaa!

SITTEN

Vanhempiemme kanssa ajanvietto. Kohta on kolme viikkoa siitä kun olen nähnyt ja keskustellut kasvokkain vanhempieni ja appivanhempien kanssa. Omani ovat jo sen verran iäkkäitä, että kovin monia kuukausia en haluaisi olla erossa, en millään.

Ystävien tapaaminen. Läsnäolo. Halaaminen.

Tennis-ja valmennustunnit. Miten terapeuttista onkaan karvapallon iskeminen. Kunhan lumet sulaa, pääsee ainakin ulos pelaamaan.

Japani. Kesän reissumme Tokioon peruuntui, seuraava yritys on syyslomalla. Haaveilen reissusta, retkestä ehkä Fujille, puutarhoista, sushista...

Limonero. En ole tämän reilun neljän vuoden aikana kertaakaan ollut tilanteessa, ettei minulla ole hajuakaan milloin pääsen Espanjaan seuraavan kerran. Mutta niin iloinen olen sitten, kun tuo päivä tulee. Toivottavasti vielä tulevaisuudessakin voin antaa poskisuukot sisustuskaupan rouvalle ja osallistua tuhansittain ihmisiä pursuaville kyläjuhlille. Vaikka kämppä on mielessä lähes joka päivä, vielä enemmän ajattelen kylän ihmisiä. He lopultakin tekevät sen kylän❤️ Haluan nähdä vanhan kumaraisen rouvan oviaukossaan ja apteekin edustan papat rupattelemassa. Siihen asti, pysykää turvassa 🙏



Olen ollut tosi vaikuttunut espanjalaisten yhteisöllisyydestä ja positiivisuudesta kriisin keskellä. Musiikki soi kodeissa ja parvekkeilla ja ihmisten kotijumpissa ja touhuissa. Ja pääsääntöisesti musiikki on energistä ja iloista.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti