Omat mielialani ovat korona-ajan myötä olleet ajoittain vuoristorataa muistuttavia, mutta yritän pysäyttää vaununi ainakin hetkittäin ennen laskukiitoa. Samalla olen huomannut, että nämä huippukohdat osuvat usein hetkiin, joissa edessäni on herkkuja tai auringonpaistetta. Kiitos pääsiäisen ja lasteni syntymäkuun, herkkuja on riittänyt ja kiitos luonnon ja Luojan, aurinkoakin ainakin hetkittäin.
Tänään ilahduin suuresti, kun moussekakkua jääkaappiin laittaessani ote herposi ja etusormi upposi kakun uumeniin. Ihan nauratti moussea sormesta nuollessani ja hihittelin, että joudun vielä syömään tuon turmeltuneen palan. Tavallisessa arjessani en ehkä olisi noteerannut koko asiaa. Tai ainakaan nauranut.
Ehkä kaikkein ihanin hetkeni osui pääsiäislauantaihin, kun monen kuukauden tauon jälkeen saimme vihdoin lämmitettyä paljun. Sain mennä paljuun itsekseni espanjalaisen kitaramusiikin soidessa ja tilkka hyvää juomaa mukani. Oli niin lähes ällöromanttisen auvoinen hetki, että nauratti.
Mieltäni suuresti ilahduttavin asioihin on kuulunut myös tämä uusi rikkasettini. Kotikoulun ja muun perheen täydellisen kotoutumisen myötä keittiön lattian muruvuoret ovat olleet aivan uskomatonta luokkaa. Nyt voin sutia murut tähän kauniiseen settiin. Lähes terapeuttinen kokemus ilman imurin mekkalaa. Nostalgista, ekologista ja lähes kaunista. Ja naurettavaa, että kirjoitan siitä blogiin🙈.
Kaiken kukkuraksi olen alkanut kuvaamaan kissavideoita. Onni-ressukka on joutunut ottamaan vastaan haasteen jos toisenkin. Monet naurut on saatu yhdistelmästä vessapaperirullat ja kissa. Kas, kun en ole tätä ennen keksinyt!
Koetetaan kestää itseämme ja toisiamme ja muistetaan nauraakin näinä raskautta, epätietoisuutta ja huolta pursuavina aikoina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti