Kymmenen ihanaa

Tämän postauksen kirjoittamisen sijaan minun pitäisi koronaa edeltävänä maailman aikana olla juuri saapunut ystävien kanssa Espanjaan. Vaan eipä lennä lennot eikä ole lomaa eikä auta itku markkinoilla. No vale la pena llorar en el mercado. Mutta muistot ja valokuvat minulla on ja tähän postauksen valitsin 10 ihanaa kuvaa tai hetkeä Espanjan lomilta vuoden ajalta taaksepäin. Kylläpä oli vaikea valita. Eli ihania juttuja on ollut läjäpäin!

Kutsun tätä kuvaa appelsiinien ihmeeksi. Niitä oli paljon ja ne olivat keräämättä vielä tammikuun lopulla, että sain niitä ihastella. Saan kuvasta iloa vieläkin ja kuva on juurikin kuin rakas kylä - kuin makea ja mehukas appelsiini!

Jatkumona appelsiineille ovat mantelipuut. Olin nähnyt facebookissa kuvan (paljon hienomman kuin tämän omani), jossa mantelipuiden takaa pilkistää Frigiliana. Järkeilin kuvan otetun Torroxin tieltä ja sieltähän ne puut löytyivät. Monesta paikasta oli tammikuun myrsky lennättänyt kukat tiehensä, vaan ei tästä kohtaa. Aivan ihana maisema.

Illat omalla terassilla. Auringon laskun viimeiset punervat ja puhuttelevat säteet. Jos olisin nyt karanteenissa tuolla, en tiedä osasinko oikein iloita niistä. Luulen, että silti osasisin. Olen myös tajunut yhden asian: haluan nähdä kodistani kauas, varsinkin jos en pääsisi sieltä ulos. 

Tämä kuva Cordobasta edustaa Espanjan vanhoja kaupunkeja, lämpöä, kesämekkoon pukeutumisen keveyttä ja lomamielen raukeutta. Katse suuntautuneena ehkä kohti seuraavaa ruokapaikkaa tai kahvilaa...

Tässä kuvassa taasen kiteytyy Nerjan ihanuus. Jyrkät rantatörmät, tosi kirkas merivesi ja ihana alkuillan aurinko. Jätski meinaa sulaa kädessä, Balconilla on näet aina ostettava jäätelöä.

Lapsen lomailo ja yhteiset retket. Mikä sen mukavampaa. Rannat ja vaellusreitit, joissa voi törmätä tällaisiin kukkapilviin.

Alla olevassa kuvassa on yksi lempirannoistani Nerjassa, Maro. Jo pelkkä alas rannalle lompsiminen nostaa tunnelmaa, kun näkymä on näin ihana. 

Vuoret. Kuten olen sanonut, en ole ihan varma kummasta tykkään enemmän, vuorista vai merestä. Frigilianassa ei onneksi tarvitse valita. Kummatkin ovat lähellä. Ja ystävä vierellä kulkemassa kruunaa retken, jaettu kokemus tuplaa onnen, kuten alimmasta kuvasta näkyy. En tiiä voisinko olla iloisempi kuin tuolla ylhäällä :D

Mutta onneksi on kevät. Ensimmäiset orvokit on ostettu ja nurmikko kalkittu ja terassilla juotu kahvia työpäivän jälkeen. Syytä olla näistä asioista kiitollinen, kuten noista menneistäkin.

Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille <3