Caminito del Rey - unohtumaton retki rotkon reunalla

On muutama asia, jotka Espanjassa olen ehdottomasti halunnut kokea ja niistä kärkikolmikossa Caminito del Rey, Santiagon tie ja Sierra Nevada. Iloitsin, kun vihdoin onnistuin varaamaan meille mieheni kanssa liput Caminitolle. Liput myydään loppuun 2-3 viikkoa ennen haluttua päivää. Polulle pääsee 600 kävelijää per päivä ja ikäraja on 8-vuotta.

Polku sijaitsee alle tunnin ajomatkan päässä Malagasta ja kämpältämme Frigilianasta sinne ajaa noin tunnin ja vartin. Malagan kohdalta moottoritieltä jatketaan sisämaahan A-357 tietä ja Ardalesin tuulimyllyjen jälkeen jatketaan MA-5403 tietä kohteseen, joka on myös todella hyvin viitoitettu. Tie tuo pohjoiselle lähtöpisteelle, jossa on 2e maksava parkkialue. Siinä on myös El Mirador Ardales ravintola, josta on kauniit näkymät järvelle.

Parkkipaikalta kävellään 100 metriä polulle johtavan luolan suuaukolle, joka on hyvin merkitty. Pimeää tunnelia kuljetaan 200 metriä ja sen jälkeen vielä vajaa 1.5km itse Caminiton alkuun. Maisemat ovat jo tässä mukavat. Polun alkupisteelle pitää saapua lippuun merkittyyn aikaan mennessä ja sieltä saadaan kypärät, jotka ovat pakolliset. Matkaan pääsee joko oppaan mukana tai itsenäisesti riippuen lipusta. Me lähdimme polulle itsenäisesti vaikka olimme maksaneet oppaasta (kalliimman opaslipun saa helpommin). Lipun hinta on 10-18e. Bussilippu eteläpäästä polun alkuun kannattaa ostaa samalla. Liput saa tämän sivuston kautta. Polkua saa kulkea vain pohjois-eteläsuunnassa.

Reitti kulkee aluksi ja lopuksi rotkon seinämää pitkin. Alla virtaa Guadalhorce-joki ja pudotusta on 100m korkeimmillaan. Väliosuus ja loppuosuus on tavallista polkua mukavissa maisemissa.

Polku rakennettiin 1901-1905 yhdistämään El Chorron kylä padolle. Tarinan mukaan polkua rakensivat kuolemaantuomitut vangit. Kuningas Alfonso XIII kulki polun 1920-luvun alussa ja polku sai tästä nimensä. Polku rapistui vuosien kuluessa ja muodostui yhdeksi maailman vaarallisimmista poluista. Kun vuonna 2000 kolme nuorta kiipeilijää (ja aiemmin ilmeisesti usea muukin)  syöksyi kuolemaan polulta, se suljettiin. Monet kiipeilijät ovat silti luvattomasti kulkeneet polun henkeään uhmaten. Nuorukaisten muistolaatta on polun varrella putoamiskohdassa. Loppuosassa rotko ylitetään riippusiltaa pitkin. Tuulisella säällä koin tuon kokemuksen melko hurjana.

Polku avattiin uudestaan mittavan kunnostusoperaation jälkeen maaliskuussa 2015 ja se on virallisesti noin 5 kilometriä pitkä ja kun alun osuus ja lopun kävely bussipysäkille lasketaan mukaan, kertyy matkaa noin 8 kilometriä. Kesällä reitti on kuuma. Juomaa on syytä kantaa mukana. Selfiekepit on kielletty ja polun varrella on henkilökuntaa muutamassa kohdassa. Korppikotkia liitelee rotkon yllä. Retki vie noin 2,5h. Polun rotko-osuudella suositellaan 1,5 metrin väliä kävelijöille.

Koin polun maisemat ja tunnelman upeana ja hiven jännittävänä kokemuksena. Tunsin silti oloni turvalliseksi. Rotkon seinämät kaikuivat historian huminoita ja hyvin pystyi tuntemaan vanhan polun käsittämättömän vaarallisuuden. Vanha polku näkyy uuden alla useassa kohtaa. Riippusiltaosuus on korkeanpaikankammoiselle ehkä liikaa, vaikka putoamisvaaraa ei ole. Polku suljetaan huonolla säällä.

Lopuksi bussi vie takaisin parkkipaikalle. Patikoinnin kruunaa kostea suklaakakku El Mirador Ardales ravintolassa. Suosittelen. 

Tämä on elämys joka ei unohdu.

Loppukesän potpuri

En aikaisemmin ole osunut elokuussa Frigilianaan, joten tämäkin oli kiva nähdä. Paikalliset ovat lomalla ja alueella on myös espanjalaisia turisteja. Vilkasta on - vuoden kuumin sesonki. Ravintolat ovat täynnä ja talonyhtiömme altaan reunalla on tuoleja ja kellukkeita sekamelskana.

Alla sikin sokin tunnelmia tältä reissulta. Uusi Huawei P10 omaa upean kameran, mutta en pysty järkevästi lisäämään kuvia haluamaani järjestykseen (kuin yksi kerrallaan ja siihen ei ole aikaa lyhyellä lomalla)  ja siksi ne ovat satunnaisjärjestyksessä. Olemme nähneet huippupyöräilijät ja maailman upeimpiin kuuluvan vaelluspolun, Caminito del Reyn. Siitä teen Suomessa kunnon vinkkipostauksen. Hyvä että uni edes tuli illalla, kun katsoin videoita ajasta ennen laillista polkua.

On syyskuu ja syksy oikeasti. Täällä sitä ei huomaa vielä. Kun espanjalainen juhannuksena riisuu toppatakin, hän ei vielä syyskuun alussa ole kaivanut sitä esiin. Toivottavasti Suomessakin pärjäisi vielä ilman.

Kiva kun jaksat seurata blogiani ja mukavaa syksyä Sinulle!

Buenos dias

Terkut sateenraikkaasta Espanjasta! Yöllä oli satanut ja aamullakin tullut pari kuuroa. Täällä on ollut todella kuiva ja kuuma kausi, joten sateesta ei voi olla pahoillaan. Iltapäivästä alkaen pitäisi loppuloman paistaa aurinko :) La Vuelta eli Espanjan ympäriajo on nyt tällä seudulla ja jännäämme, sotkeeko se suunnitelmiamme...

Saavuimme aamuyöllä ja olo on pöpperöinen. Suuntasimme aamupalalle Nerjaan. Ei pöllömmät maisemat.

Espanjalaiset aamiaistavat kevyesti ja juovat kahvin ja syövät palan jotakin hiilihydraattipitoista sen kanssa. Perinteisin syötävä on churro, josta olen ennenkin postannut. Lapset juovat Colacaoa, joka on kaakaota kolalla höystettynä.

Tämä aamiainen siis ei todellakaan ole espanjalaistyyppinen...mutta nälkäiselle ei muu auttanut :)

Benalmadenan perhostalo - kiva retkikohde

Kuopuksemme toive oli tehdä retki Benalmadenan mariposarioon. Toteutimme sen kuumana kesäkuun hellepäivänä, mutta pienestä hikoilusta huolimatta se kannatti.

Mariposario sijaitsee Benalmadenassa melko korkealla ja parkkipaikalta on erinomaiset näkymät alas Costa del solille. Navigaattori toi ongelmitta perille. Liput maksoivat koko perheeltä (2+2) 33 euroa ja meillä oli euron alennuskupongit, joita saa esimerkiksi rannikon kohteiden turistitoimistoista.

Perhostalossa on suuri kosteusprosentti, joten kannattaa varautua ohuella vaatetuksella ja vesipullolla. Rakennuksessa on kyllä myös kiva kahvila terasseineen ja matkamuistomyymälä.

Sitten itse päätähtiin eli perhosiin. Niitä liiteli runsain määrin ja valtoimenaan! Jokunen saattoi laskeutua hiuksille tai olalle, mutta tahallinen kiinniottaminen on kielletty. Maailman suurin yöperhonen löytyy täältä myös ja perhosen kehitysvaiheet ovat kivasti seurattavissa. Paikassa on taianomainen tunnelma. Kasvit ovat myös eksoottisia ja kauniita.

Talossa asustaa myös pikkukenguru, maakilppari ja lisko sekä joitakin undulaatteja.

Viihdyimme paikassa kahvitaukoineen reilun kolme tuntia ja kaikki olimme samaa mieltä : kannatti käydä!

Ihmeellinen meri

Kummalliset kalat liukuvat syvyydessä, tuntemattomat kukat loistavat rannalla; olen nähnyt punaista ja keltaista ja kaikki toiset värit - mutta ihana meri on vaarallisin nähdä, se herättää tulevien seikkailujen janon : mitä on tapahtunut saduissa, on tapahtuva minullekin.

Edith Södergran (Runoja 1916, suom. Uuno Kailas)

Vaikka olen sisämaan asukki, olen jotenkin kaivannut meren äärelle jo nuoruudestani. Ehkä se tulee geeniperimässä. Merta voi katsella kuten tulen liekkiä, se vangitsee ihailijansa huomion. Meri vie aina maailman ääriin asti, toisille mantereille. Meri on myös hurja ja pelottava. Ihanin kaikista on kuitenkin turkoosi meri, joka kuiskii houkuttelevasti kutsua rentoutumaan :)

Ensimmäinen kuva on Nerjan vanhasta kaupungista Calahondan rannalle johtavalta portilta ja alempi kuva on noin 10 kilometriä rantatietä n-340 Nerjasta La Herraduraan päin. Matkan varrella on mahtavia maisemakohtia!

Aamulenkki kylän ympäri

En ole pidempään aikaan postannut itse Frigilianasta kuvien kanssa. No nytpä kutsun sinut mukaan aamulenkille kylän ympäri. Tämä peruslenkkini kiertää kylän eteläpuolitse vievän päätien kautta ensimmäiselle liikenneympyrälle ja palaa takaisin halkoen läpi kylän uuden osan ja sitten vanhan osan. Matkaa voi varioida ja jos haluaa oikein kovan treenin voi vanhankaupungin osalta edetä siksakkia portaita ylös ja alas. Ne näet leikkaavat Calle Realilta  alakadulle useasta kohtaa. Hiki virtaa. Lyhyimmillään ilman ekstrapoikkeamia lenkki on 4 kilometriä ja koska paluumatkalla on nousua ja laskua, aikaa kuluu reippaasti kävellen noin 35-40 minuuttia.

Lähdetään liikkeelle pitkin Av. Carlos Canoa. Oikealle jää näkymät kukkuloille ja viljelmille ja vasemmalla on kylän vanha osa. Matkan varrella on on penkkejä ja pieni suihkulähde.

Kuljemme myös churrokioskin ohi. Sitten matka jatkuu kylän vanhan osan alapuolella pääajoväylän vieressä. Siistiä on ja kauniit maisemat.

Lopulta tulemme liikenneympyrälle ja siitä käännymme kohti kylän uutta osaa. Sen läpi kuljettuamme olemme kylän keskipisteessä Plaza el ingeniolla. Tästä voi jatkaa Calle realia pitkin takaisin.

Kiva kun kiersit kanssani :) Mukavaa viikonloppua!

Sisustusajatuksesta toiseen

Siinä missä ensisijaiseksi päätettyä kylppäriremonttia ei ole edes aloitettu, pohdin jo pikkukyökkiin ilmeenmuutosta. Idea lähti liikkeelle, kun edellisellä reissulla yli kymmenen kiloa appelsiineja käsin puserrettuani himoitsin Smegin sitruspuserrinta. En vielä ostanut aparaattia, kun hinta tuntui aika suolaiselle.

Smegin sivustolla vieraillessani kuitenkin ihastuin myös tuohon punaiseen jääkaappiin. Se sopisi ihanasti pikkuasuntoon (ja hinta kyllä on ihan tönkkösuolainen). Punainen jääkaappi ei taas sopisi pyökkeihin kaappeihin. Näin ajatus etenee...

Samalla mietin, että ennen kun koko keittiö otetaan lekalla alas, voisi värimaailmoita testata muutamalla kympillä dc fixillä. 50-luvun punainen ja kiiltävä valkoinen sopivat jotakuinkin espanjalaiseen värimaailmaan. Kaapit voisi tuunata valkoisiksi. Tämä betonia imitoiva kalvo sopisi tasoille, mutta emme viitsi peittää täyskivisiä tasoja. Yksi arvoitus on, mille lattia näyttäisi vaaleamman keittiön kanssa. Muuten musta, 50-luvun punainen ja valkoinen sopii tähän kämpän yleisväritykseen mielestäni hyvin. Kuten musta-valkoiseen marokkolaishenkiseen kylppäriin, joka edelleen on vasta haaveissa.

Kiva näitä on pohdiskella ja mallailla. Onneksi on yksi lomapätkäkin säästössä, niin pääsee näillä näkymin laittamaan tuumia toimeen.

Ilmassa on uusia alkuja ja häivähdys syksyn tuntua elokuun myötä. Helteiden perään lienee enää turha haikailla, mutta marjastuskelejä ja satoa toivon ainakin. Mukavaa elokuun jatkoa kaikille, toivottavasti huomenna näkisimme kuutamon!