perjantai 28. syyskuuta 2018

Vanhaa vaan ja hiukan kaipuuta

Espanja-ikävissäni selailin kännykän kuvia ja viime reissuilta löytyi joitakin räpsyjä myös asunnolta. Casa Limonero on saanut pitää vieraita nyt kivasti viime aikoina ja se lievittää hieman omaa kaihoanikin.

Asunnolla ei ole tapahtunut mitään uutta. Ainoastaan pölyä ja hiekkaa keräävät kaihtimet terassilta heivasimme roskikseen ja tilalle lisättiin aurinkokennovaloja. Taloprojekti Suomessa on lykännyt remonttia. Isot vaaleat lattialaatat ja shakkiruudukkolattia ja muutenkin kunnostus kylppäriin saavat vielä odottaa. Silti viihdyn aina kämpillä, mökkimäinen kotoisuus on ihan hyvä ❤️

Viime aikoina rauhoittuminen on ollut välillä vaikeaa itselleni. Kun on keskeneräisiä hommia (koti, raksa loppuviimeistelyt) ja kiireinen päivätyö, lasten monet asiat ym ym, vauhdin pysäyttäminen ei ole helppoa. Keskeneräiset työt eivät sovi minulle sitten yhtään! Kaiken keskellä ajatus kirjasta ja kahvikupista ja pysähtyneestä ajasta Limoneron terassilla on kaihoisa unelma. Lomalla stoppaaminen toteutuu niin paljon helpommin. Mutta onneksi voin harjoitella sitä kotonakin :) 
Samalla aktiivinen puoli minussa suunnittelee retkiä ja puuhaa tuleville lomille. Olen kerännyt listaa paikoista, joissa tulevien reissujen yhteydessä olisi kiva käydä. 
 
Niitä ennen alan vähitellen odottaa ensilunta, joka peittää armollisesti keskeneräisen pihan ja aikaa jää enemmän tarttua kutimiin ja kirjaan. Ja nyt vihdoin meillä on piha, johon ei kolattavaa jää juuri yhtään...
Mukavaa viikonloppua kaikille :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti