Kaksi keinoa

Muistutan tänään kristittyjen rukouspäivänä (klo 12-13 erityisesti), että meillä kristityillä on kaksi keinoa varsinkin poikkeusoloissa rauhoittaa itseämme ja uskon, että myös vaikuttaa tapahtumien kulkuun ja ne ovat rukous ja Raamatun luku. Jos on vaikea keskittyä, voi vaikka huokailla ja lukea Psalmeja. Tässä muutama kuvien kanssa.

Pysykää turvassa ja pysykää rauhallisina <3

Kaikki se valo, jonka näen.

Tänään havahduin siihen, että olen hyvällä tuulella oikeastaan ilman mitään syytä. Tai paremminkin syitä (hieman itsekkäällekin) murjottamiselle kyllä löytyisi, kun joka ikinen kevään suunniteltu juttu töitä lukuunottanatta taitaa olla peruttu leviävän virustaudin takia. Kuten kaikilta muiltakin.

Sitten tajusin, että aurinko paistaa täydeltä terältä. Mikä ihana asia tämän kaiken keskellä. Meillä suomalaisilla on luonto, johon paeta itsekseen vaikka karanteeneista. Kerrankin mahdollisuus hieman vetäytyä ja rauhoittua todellakin hyvällä omalla tunnolla. Nyt pitää nähdä kaikki se valo (hyvät pienet ja isot asiat), jota ympärillä on. Perheen kanssa tulee takuulla oltua enemmän kuin normaalisti.

Mutta. Elämän on jatkuttava ja on ajateltava myös itsensä ja oman napansa yli. On tehtävä kaikki se, minkä pystyy ilman turhaa ihmisjoukossa liikkumista. Nyt on hyvä suosia nettikauppaa ja tilata jotakin pienyrittäjältä jne. Yhteiskuntaa ei voi pysäyttää kokonaan. Peruselintarvikkeiden ja vessapaperin hullunkurisen hamstrauksen kyllä voisimme lopettaa. Hamstraaminen on yksi itsekkyyden muoto: jos minä vien kaiken, joku muu jää ilman.

Toivon ja rukoilen, että tämä kurimus loppuu pian ja arki palautuu uomiinsa. Sitä odotellessa pestään käsiä, yskitään hih....no kyllä te tiedätte.
Tsemppiä meille kaikille ja pikaista toipumista taudin kohdanneille!

Elämän syklit.

Kaikella on aikansa ja määrähetkensä auringon alla, kirjoittaa Saarnaaja Vanhassa Testamentissa. Ja perään hän kirjoittaa kuuluisat "Aika on" - pohdintansa. Vastakohtia ihmisen elosta, kuolemasta ja teoista ja tunteista.

Olen miettinyt, että ihminen sisimmäässään ja toiminnoissan etsii elämäänsä tasapainon, stabiiliuden, onnellisuuden tuntua ja saattaa sitten  turhautua tässä ponnistelussaan. Sillä elämä on juurikin vaiheiden vuorottelua, tasapainoilua joskus ääripäidenkin välillä ja se saa ollakin sitä. On aika tehdä ja ahertaa paljon ja on aika levätä laakereillaan. On asioita joihin todellakin voi vaikuttaa ja asioita joiden olemassaolon joutuu vain hyväksymään.On aika itkeä silmät päästään ja nauraa vatsa kippurallaan. On ihanaa, jos on saanut kokea vaikka huumaannuttavan rakkauden tai muita järisyttäviä kokemuksia  eikä haittaa jos se tunne ei jatkukaan loputtomiin. Tunteet eivät koskaan jatku loputtomiin.  Sillä onnea on se, että on kokenut, on elänyt, on ehkä oppinut. "Paras on vielä edessä" , sanotaan usein.  Vaikka itsekin toivon näin, näen kuitenkin  voimana senkin, että jotkut maanpäällisen elämämme  parhaat hetket ovatkin ehkä takanapäin. Ne ovat kuitenkin olleet ja muistot eivät katoa, jos vaalimme niitä.  Samalla toki sydämessäni toivon, että onnen hetkiä vielä siunaantuu elon polulle meille kaikille.

Mukavaa maaliskuun jatkoa ja hyvää naisten päivää ❤️!

Tule mukaan

Käydäänpä pieni kävely ennen kuin aurinko laskee. Yleensä tykkään kulkea yksin, ihan rauhassa. Voi pysähtyä siinä missä huvittaa, antaa myös ajatuksen kulkea omia polkujaan. Kurkkaanpa vielä tuonne ja koukkaanpa tästä talon kulmalta. Mikäs yrtti se tuolla ruukussa tuoksuukaan... Mutta nyt otan mielelläni sinut mukaan! Kävellään hieman ristiin rastiin Frigilianan vanhaa osaa vältellen tuttuja reittejä.

Kas tässä on hedelmäkauppa, jonka anti on taatusti aika läheltä, tuoretta ja edullista. Näin keskitalvella saa mansikoita ja appelsiineja erityisesti. Tuosta voisi leikata mutkitellen portaita alas alakadulle, mutta jatketaan tästä ohi ja noustaan seuraavasta kulmasta ylös... 

Seinällä voit nähdä laatan, jossa kerrotaan espanjaksi Frigilianan historiaa. Laattoja, joita on 12, seuraamalla järjestyksessä tulee kulkeneeksi pienen lenkin myös.

Tästä kohdasta pidän kovin. Okraa, sinistä ja valkoista. Tuntuu että oma mielikin loksahtaa järjestyksen tätä katsellessa.

Uskaltaisikohan tästä vielä puikkelehtia peremmälle?

Jos tuosta nousee oikealle ja jyrkästi ylös, pääsee kipuamaan kylän kukkulalle. Nyt emme kuitenkaan jatka sinne. Nousun jälkeen muutenkin kiva mennä välillä alaviistoon.

Kissan iltapäiväunetkin löytyivät. Kissat taasen löytävät usein paikan auringosta. Minullekin tulee rauhallinen olo. Pieni kylä tarjoaa hetkeksi elämälle tarkat raamit. Tässä on hyvä. On ruoka ja kävely, on aurinko ja lepo. On tämä hetki ja sitten seuraava, miksi murehtia pidemmälle. 

Ja sitten on kukkulat, jotka ovat kylän ääriviivat. Ja kukat, jotka eivät talvellakaan lakastu. Tähän voisi istahtaa luonnostelemaan, jos olisi lehtiö ja kyniä mukana.

Miten ihmisten kotiovet voivat olla näin pieniä ja söpöjä. Ja ikkunatkin. Siellä sisällä eletään arkea, joka on hieman erilaista kuin minun. Vai onko kuitenkaan?

Kukkien välistä katsellen kaikki näyttää kauniimmalta.

Nyt lähestytään jo kotia. Lähiportaikko on uudistettu upeaksi. Tuosta kun kipaisee alas, aukeaa pieni söpö sisäpatio ja sitten ollaankin jo laattakaupan nurkalla. Karistan ajatukset kuitenkin laatoista ja remonteista. Niillekin löytyy joskus oma oikea aikansa.

Kiitos seurasta ❤️

Parhaat unet

Nukun ihan kaikista parhaiten Espanjassa talvella. Ilma on raikas ja peiton alla lämmin. Päivällä on reilusti valoa ja yöllä on kunnolla pimeä. Kesälläkin nukun Suomea paremmin ja luulen että syynä on juuri tuo vuorokausirytmin äärimmäinen selkeys. Suomessa kun valoa on sitten yöllä liiaksikin kesällä. Toki lomalla on varmasti oma osuutensa asiaan ja sillä, että askelmäärä nousee Espanjassa joka päivä 15000 tai päällekin. Kukapa sitä ei rentoutuneena ja päivästä sopivasti rasittuneena makustelisi ihanaa unta.

Ostin kämpälle Zara Homen alesta kauniin päiväpeiton. Koristetyynyt täytyy vielä päivittää. Kummasti sitä värittömyys yrittää puskea eteläänkin, vaikka olin varma että pidän lomamökkeröisen espanjalaisen värikkäänä.

Eipä tässä kauaa mennyt, että hieman jo haaveilee takaisin pääsystä. Onneksi läheisiä on menossa lomailemaan näihin ympyröihin. Tuntuu että pala itsestä lähtee mukana usein...

Tapasilta

Mukavaa sunnuntaita!
Vietimme eilen kivan illan tapasten parissa ystävien luona ja täytyy sanoa, että kätevämpää ja maukkaampaa tapaa helpohkoon illanviettoon ei heti tule mieleen. Kokosimme yhdessä yhteen vaivattomia ja maukkaita tapaksia, joita oli kiva yhdessä valmistaa. Oma ehdoton lempitapakseni on Gambas pil pil eli valkosipuli-chiliöljyssä kiehautetut katkaravut. Ohjeen liitän mukaan postauksen loppuun. Lähes joka Espanjan reissulla on niitä pakko syödä kerran tai pari...

Tämänkertainen tapaspöytä sisälsi:

-ilmakuivattua/savustettua maalaiskinkkua
-Galia-melonia
-viikuna-vuohenjuusto-pekaanipähkinäleipäset
-gambas pil pil
-chorizo-makkaraa ja miedompaa bratwurstia
-batatas bravas - tyyliin (savupaprikalla ja suolalla) maustettuja lohkoperunoita aiolin eli valkosipulimajoneesin kanssa
-rypäleitä
-oliiveja
-patonkia

Tähän kun vielä lisäisi Manchego-juuston tai vastaavan kypsytetyn juuston, olisi makumaailma aivan perfecto. Kun kaikkea on reilusti tarjolla, ei lajikkeita tarvitse olla valtavaa määrää. Helppo tapa jatkaa pöytää on lisätä esimerkiksi juurikin juustoja ja kasviksia mukaan.

Eilen teimme katkaravut Gambas pil pil Alexin keittiössä -kirjan ohjeen mukaan, tähän alle sellainen mukaeltu versio eri ohjeista yhdistellen.

350 g isoja valmiiksi kuorittuja katkaravunpyrstöjä
1,5 dl oliiviöljyä
4 valkosipulin kynttä
1tl paprikajauhetta
1-2 punaista tuoretta chilipalkoa
hyppysellinen hienoa merisuolaa
tuoretta persiljaa

Sulata ja valuta katkaravut. Pilko valkosipulinkynnet ja poista chilipalkoista siemenet ja pilko chilit pieniksi. Kuumenna öljy kiehuvaksi kasarissa tai pannulla ja lisää siihen mausteet ja anna kiehua pari minuuttia. Lisää katkaravut ja kypsennä nopeasti. Lisää lopuksi reilusti hienonnettua persiljaa. Tarjoa esimerkiksi rapean patongin kanssa.

Mukavaa keskitalven viikkoa kaikille lukijoille ❤️

Neljä vuotta

Tammikuussa tuli neljä vuotta siitä, kun saimme pikkukämppämme avaimet ja tänään päivälleen neljä vuotta, kun reissasimme asunnolle ensimmäistä kertaa. Hieman nuhjaantuneesta asunnosta tuli meille rakas lomakoti, jota se on edelleen. On hirvittävän mutkatonta lähteä lomalle kotiin, jossa tietää mitä on odotettavissa. No pois lukien toki ikävät yllätykset, kuten laattojen putoamiset seinältä. En usko, että pystyisin paremmin rentoutumaan missään muualla. Koska asuntoa myös jossakin kohtaa odottaa remontti (huhuu kaikki luotettavat remppaukkelit), on mukava unelmoida, miten tosi kivan tästä vielä voisikaan saada. Kylälle on myös mukava lähettää ystävät ja tuttavat lomailemaan, koska voi luottaa, että kylä pitää heistä kyllä huolta❤️ ja Nerja myöskin.

Toki lähes joka reissulle osuu joitakin järjestettäviä asioita. Pitää muistaa maksaa käyttökustannukset, kiinteistöverot, vakuutus. Jos suoraveloitustilillä ei olisi rahaa esimerkiksi sähkölaskun eräpäivänä, sähköt katkeavat heti ja niiden saaminen käyttöön vie satoja euroja. Ja lentäminen on toki aina ympäristölle rasite. Tavoite onkin tulevaisuudessa viettää kerralla Espanjassa pidempi aika ja vähentää siten lentojen määrää. Onneksi minun ei tarvitse kuitenkaan muuten lentää juuri ollenkaan esimerkiksi työni puolesta.

Taloudellisessa mielessä asunnon osto oli ihan järkevää, sillä kiitos kylän menestymisen "Espanjan kauneuskilpailuissa" (viime vuonna 2.sija), asuntojen hinnat ovat nousseet 10-25% viimeisten vuosien aikana. Nerjassa hinnat ovat jopa korkeimmillaan ikinä. Tosin myyntiaikeita ei ole.

Iloinen siis olen, että uskalsimme ja pystyimme toteuttamaan nuoruuden haaveeni kapeakujaisen kylän asunnosta etelän auringon alla. Oikeastaan näin ihanasta kylästä en edes tajunnut haaveilla. Tykkään Frigilianasta niin paljon, että sanon usein lomilla "El pueblo de mi corazón es Frigiliana y el pais de mi corazón es Finlandia" (sydämeni kylä on Frigiliana ja sydämeni maa on Suomi). Kieltäkin on ollut kiva oppia tässä lisäbonuksena. Näistä vuosista kiitollisena ja toiveikkaana uusia odotellessa.