Tämän hetken haaveita ja suunnitelmia

Kun elämässä muuttuu isot asiat, työpaikka nyt esimerkiksi , on hyvä fokusoida mieltä myös pienempiin kiinnekohtiin, kuten vuoden retkiin ja reissuihin tai mihin tahansa mielihyvää tuovaan asiaan. Näin pysyy mieli raikkaana ja ahdistus loitolla 😊
Yksi upea reissu on jo takana ja muutamia suunnitelmia on tulevaankin. Kuten aina sanon, jos Luoja suo, niin kiitollisena otetaan vastaan...

Capileira on kylä, jossa olen halunnut käydä. Jostain syystä se tuo mieleeni Bolivian, jossa en ikinä ole ollut. Ehkä se johtuu kylän käsityöläisten tuotoksista, joissa on bolivialaista väritystä ja tyyliä. Kylä lepää vuorien välissä melko lähellä Sierra Nevadan huippuja ja sieltä lähtee upeita patikkareittejä, jonne ystävien kanssa on suunnitelmissa mennä huhtikuussa. 

Valmistautuminen on ollut huolellista. Olen ostanut opaskirjoja ja hommannut uudet vaelluskengät. Suojelusenkelit tarvitaan vielä ja flunssan lopullinen selätys. 

Kesällä sitten voisimme tutustua Almeriaan, joka on suurehko rantakaupunki noin 2 tunnin ajon päässä Frigilianasta ja Gabo de Gatan luonnonpuiston vieressä. 

Isleta del Moron pikkukylässä olisi ihana snorklailla. Sen kirkkaita poukamia on kehuttu, mutta turistimassat puuttuvat. 

Kaikki nämä on toteutettavissa sangen edullisesti, mikä mukavinta. 

Sen sijaan jonkin verran taloudellista panostusta tarvitaan kylppäriremppaan, joka toivottavasti toteutuu kesällä. 

Että tämmöisiä hieman sekavia pohdintoja. Olen huomannut, että saan parhaat elämykset luonnossa. Suomessakin voisi siis vaeltaa taas uuden kansallispuiston ja oma piha on vielä tekemättä, mutta ne eivät kuulu tänne blogiin ja jälkimmäinen aiheuttaa lievää stressiäkin😁Kaikki tämän postauksen kuvat ovat Pinterestistä. Sinne kun menee, on äkkiä kaikenlaista huokailtavaa ja kaunista ajatuksissa. Mukavaa viikonloppua kaikille!

Päiväretki Tangeriin osa I

Marokon retki oli ollut jo kauan retkilistallamme ja nyt talvella tuntui olevan paras aika sen toteutukseen. Oli kivempi reissata vaaleiden teinityttöjen kanssa talvikamppeissa kuin niukoissa hellevetimissä ja kaikki hajutkin ovat talvella "vaimeampia". Varasin suomalaista henkilökuntaa sisältävän matkatoimisto Viajes Meriaturin kautta kansainvälisen päiväretken puhelimitse/sähköpostilla. Hintaa retkelle tuli noin 250 euroa. Lähtö oli perjantaiaamuna klo 7 Fuengirolasta. Retken takia yövyimmekin Fugessa. Jaan tämän postauksen kahteen osaan, koska kuvia on niin paljon. Aamuvarhain bussissa matkakortteja huonovointisena rustaillessa ehdin jo hetken katua koko retkeä, mutta päivä jatkui kyllä oikein mukavasti. Auringon noustessa maisematkin olivat upeat. Bussi vei meidät Tarifan satamaan, josta noin tunnin odottamisen jälkeen pääsimme laivaan. Laivassa oli passintarkastus ja matkakorttien luovutus. Söimme eväitä ja ihmettelimme kannella niin kapeaa salmea, joka meidät eurooppalaiset Afrikasta erottaa. Välimatka on alle 40 kilometriä. Olimme retken ainoat suomalaiset. Sää suosi meitä ja elohopea kohosi lähelle 20 astetta.

Tangerissa kanssamme kiersi Espanjasta mukaan lähteneen oppaan lisäksi paikallinen opas. Satamassa meitä vastassa oli bussi, jolla ajoimme kaupungin ympäri ja kävimme kameliratsastuspaikalla. Se oli mielestäni reissun turhin osuus. Mieluummin olisin pysähtynyt upealle näköalapaikalla kuvaamaan.

Opas selitti meille keitä kaikkia maailmantähtiä ja miljonäärejä kaupungissa on asunut. Kierroksen jälkeen siirryimme vanhan kaupungin medinaan, jonka sokkeloissa kuljimme kiltisti oppaan perässä. Olisin eksynyt viidessä minuutissa ilman opasta. Aluksi kuljimme Kasbahin alueella.

Tanger on täysin eri maailma kuin Eurooppa salmen toisella puolella. Huomasimme pian olevamme keskellä basaareja, kaupustelijoita, tuoksuja, väkijoukkoja. 

Ennen lounasta tutustuimme kankaankudontaan. Nämä tutustumiset käsityöläisten elämäntapaan ja putiikkeihin olivatkin retken parhainta antia. 

Kangasliikkeestä jatkoimme kaupunki sokkelossa kohti lounaspaikkaa ja siitä kirjoitan seuraavassa postauksessa. 

Mukavaa maaliskuuta kaikille! 

Kotikadun kaipuu

Sydäntalven selkä taittuu jo kevääseen. Vielä kun taittuisi flunssan selkä myöskin. Toipumista olisi varmasti edistänyt riittävä lepääminen. Hieman olen surrut tyngäksi jäänyttä hiihtokauttakin. Selvisin suksille kokonaiset kolme kertaa. Samalla sängyllä lojuessa ehtii ikävöidä Espanjaan. Jopa niin kovin että tarkistin, olisko Malagaan vielä järkihintaisia lentoja muutaman päivän hiihtolomalle (ei ollut)...Espanjassa on ollut kyllä upea talvi, aurinkopäiviä ja 20 asteen lämpöjä toisensa perään. Kotikatumme Frigilianassa on mukava ja se jatkuu suoraan vanhan kaupungin pääkujaan. Yläpuolella on vain vuoren seinämää ja alapuolella aukeaa näkymät laaksoon. Jotakin on aina kukassa. Yksikään rakennus ei toista toisen muotoja, kaikki on kuin huolella sommiteltuja erimuotoisia palapelin paloja. Ja tyräkit kasvavat isoina. Koirankakkoja joutuu toisinaan väistelemään, jos nyt keksin jotakin ikävää. Joskus mietin, ikävöinkö oikeasti kylää vai lomaelämää. Mutta kylälle ikävöin ja yhdistettynä lomaan se on kyllä minulle jotakin lyömätöntä, sen tiedän!

Ja auringonlaskut, jota avautuvat talojen välistä, ovat leiskua suoraan sieluun.

Ajatuksissa ystävyys

Saanen tarttua hieman ystävyysaiheeseen vielä näin ystävänpäiväviikon lopulla. Olen käynyt kouluttaja/ohjaajakoulutusta oman työni ohessa ja tällä viikolla ystävyyttä pohtiessa tajusin, että ohjaustilanteen ydinopit soveltuvat erinomaisesti ystävyyteenkin.

Tarjoa läsnäoloa ja rauhallinen hetki. Monesti tämä on se suurin haaste, järjestää aikaa ystävälle, olla läsnä, rauhoittua yhdessä. Esteeksi voi tulla liian täyteen ohjelmoitu arki, liian sotkuinen koti ja mikä milloinkin. Raivaa esteet.  

Kuuntele. Anna ystävän puhua. Ole aktiivinen kuuntelija, anna tilaa.

Esitä kysymyksiä, älä anna vastauksia. Harvat kaipaavat neuvoja ja ohjeita, tai jos kaipaavat, osaavat kyllä kysyä niitä. Varjele kunnioittavaa vuoropuhelua, kysy lisäkysymyksiä, kiinnostu. 

Muista, että tapoja toimia ja päästä hyvään lopputulokseen on monia. Jos tämä toimii tieteessäkin usein, niin saati elämässä. Oma tapa tehdä asioita, reagoida, luovia elämän tuulissa ei ole ainoa oikea. Voit kertoa oman tapasi ja näkemyksesi, mutta älä tyrkytä sitä ystävälle.

Ole oma itsesi. Aitoudessa on ystävyyden voima ja aitoja meistä tekevät niin ihanat piirteemme kuin särömme. 

Listaa voisi jatkaa pitkästikin. Ja on ystävyyssuhteita, jotka voivat perustua toimintaan ja yhdessä tekemiseen, aina ei tarvitse ruotia syntyjä syviä :) Tarvitsen itse harjaantumista vielä monessa kohdassa. Olen tosi kiitollinen kaikista ystävistäni, jotka olette elämässäni.

Illansuussa Granadassa

Tunnen lähes rakkautta vanhoja historiallisia kaupunkeja kohtaan, tai syvää ihastusta ainakin. Kun seinät huokailevat historiaa ja kadut kuiskivat tarinoita, olen haltioissani. Granada on yksi tällainen kaupunki, vaikka se onkin minulle vielä varsin uusi tuttavuus. Vietimme kaksi vuotta sitten päivän Alhambrassa ja nyt alkuillan Albaicínissa eli vanhan kaupungin osassa, jossa näkyy vahvasti maurien aika. Ajoin muuten niin kapeaa katua, että peilit taitettuna jäi sivuille alle senttimetri. Tämä seuraa, jos laittaa ajokohteeksi vanhan kaupungin ytimen (en suosittele, emme näköjään viisastuneet Sevillan ajamisesta). Söimme myöhäistä lounasta, ihastelimme näköaloja ja tunnelmia katusoittajien musisoidessa San Nicolaksen näköalapaikalla. Granadassa maisemaa rytmittävät korkeat sypressit. Tänne haluan tulla vielä yöpymäänkin. Alla tunnelmia kuvina.

Hyvää helmikuuta ja ystävänpäivän viikkoa kaikille❤️

Fressimpi ilme?

Sunnuntai-illan ratoksi olen kokeillut erilaisia blogi-ilmeitä ja päädyin nyt tällaiseen hieman raikkaampaan. Tärkeintä olisi että luettavuus on hyvä ja yleisilme selkeä, mitä aiempi ei mielestäni ollut ainakaan kännykällä luettaessa. Käsittääkseni suurin osa lukijoista käyttää kännykkää blogien selailuun. Olenko väärässä?

Samalla selailin kuva-arkistoani ja löysin paljon kivojakin kuvia, joita en ole blogissa julkaissut. Kylläpä meri onkin ollut turkoosi. Parhaimmillaan Nerjan rannat ovat juuri tuommoiset!

Haaveilen, että kämpänkin ilme olisi raikkaampi. Ruskea lattia ei siinä auta. Mutta samalla ajattelen, ettei elämässä ja olosuhteissa koko ajan tarvitse olla jokin kohennusprojekti menossa. Näin on ihan hyvä, vaikka ei ihan vimpan päälle olisikaan. Keskinkertaisuuden sieto on jalo taito.

Mielipiteitä saa antaa blogin luettavuudesta, joko tänne bloggeriin tai faceen.

Raikasta pakkasviikkoa kaikille!

Kolmevuotias

Huomasin tänään, että olen pitänyt tätä blogia nyt kolme vuotta. Tämän kirjoittaminen ja kuvien valitseminen on ollut minulle kuin pienimuotoista terapiaa, ja on edelleen. Arjessa on myllännyt välillä kovaakin ja kirjoittelu ja aurinkoisten kuvien klikkailu ja lomahetkien muistelu ovat olleet keidashetkiä. Ihanan kylän löytymisen koen taivaan lahjana.

Haaveilen simppelimmästä blogipohjasta, mutta en tiedä riittääkö taidot sen vaihtamiseen ja aikakaan. Välillä olen miettinyt että lopetan koko homman, mutta toisaalta tätä voi tehdä vaikka ihan harvakseltaan. Ja juuri silloin, kun suunnittelee ajasaloa, innostuukin kirjoittelemaan.

Kiitos kaikille lukijoille❤️ Toivottavasti palaatte vieläkin Casa Limoneroon🍋

¡Hasta luego!