Päiväretki Tangeriin osa 2 - värien Marokko

Tangerin retken unohtumattominta antia oli 4 ruokalajin lounas marokkolaisessa perinneravintolassa. Ravintola oli kauniisti sisustettu ja ruuat olivat hyviä. Alkuruuaksi oli mausteinen kasviskeitto, sitten kebabtikut ja pääruuaksi oli couscouskanaa ja lopuksi makea leivonnainen minttuteen kera. Vanhoista miehistä koostuva bändi soitti paikallisia sävelmiä.

Ravintolasta jatkoimme mattokauppaan, jossa meille esiteltiin toinen toistaan upeampia mattoja. Kaupassa oli oikea värien ilotulitus ja 1001 yön tunnelma. Mieheni erehtyi kysymään mattojen hintoja ja voi sentään että meidän oli lopulta vaikea päästä kaupasta eteenpäin. 

 Mattokaupan jälkeen tutustuimme vielä tangerilaiseen apteekkiin ja myyntipuheet syleilivät universumia. Apteekin tuotteiden käytön jälkeen ei kenenkään pitäisi olla väsynyt, ryppyinen eikä kipeä. Mukaan lähti moroccan oilia. Lopun aikaa kiersimme vielä medinaa, kuuntelimme tietoiskua kaupungin historiasta. Retken loppua kohti meitä ympäröi suureneva parvi kaupustelijoita. Näitä ei varmasti olisi, jos liikkuisi itsekseen ja esimerkiksi huivi päässä. Napakka "no thanks"kyllä uskottiin. 

Olimme Afrikan mantereella noin 6 tuntia. Matkoihin meni odotteluineen lähes sama. Silti retki kannatti. Kuvattavaa olisi ollut vaikka kuinka ja kantaja jos olisi mukana ja paksu lompakko, niin Atlas-vuoristossa kudotut matot olisivat upeita tuliaisia. Ruoka yllätti perheemme, koska se kelpasi teiniportaallekin. Sää helli meitä. Miinuksena siirtymäodotelujen lisäksi luettelisin kauppiaitten innokkuuden ja typerähkön kameliratsastuksen. Tämän reissun jälkeen minua kiehtoo Marrakech, jonne voisi suunnata joskus muutaman päivän matkalle. 

Kiva retki oli osuva päättää oppaamme sanoihin Espanjan puolelle päästyämme "Mi querida España", rakas Espanjani. Afrikan maalla oli kuitenkin muukalaisolo.

Ehkä joskus käymme myös Espanjan omistamilla Afrikan alueilla Melillassa tai Ceutassa.

Tämän hetken haaveita ja suunnitelmia

Kun elämässä muuttuu isot asiat, työpaikka nyt esimerkiksi , on hyvä fokusoida mieltä myös pienempiin kiinnekohtiin, kuten vuoden retkiin ja reissuihin tai mihin tahansa mielihyvää tuovaan asiaan. Näin pysyy mieli raikkaana ja ahdistus loitolla 😊
Yksi upea reissu on jo takana ja muutamia suunnitelmia on tulevaankin. Kuten aina sanon, jos Luoja suo, niin kiitollisena otetaan vastaan...

Capileira on kylä, jossa olen halunnut käydä. Jostain syystä se tuo mieleeni Bolivian, jossa en ikinä ole ollut. Ehkä se johtuu kylän käsityöläisten tuotoksista, joissa on bolivialaista väritystä ja tyyliä. Kylä lepää vuorien välissä melko lähellä Sierra Nevadan huippuja ja sieltä lähtee upeita patikkareittejä, jonne ystävien kanssa on suunnitelmissa mennä huhtikuussa. 

Valmistautuminen on ollut huolellista. Olen ostanut opaskirjoja ja hommannut uudet vaelluskengät. Suojelusenkelit tarvitaan vielä ja flunssan lopullinen selätys. 

Kesällä sitten voisimme tutustua Almeriaan, joka on suurehko rantakaupunki noin 2 tunnin ajon päässä Frigilianasta ja Gabo de Gatan luonnonpuiston vieressä. 

Isleta del Moron pikkukylässä olisi ihana snorklailla. Sen kirkkaita poukamia on kehuttu, mutta turistimassat puuttuvat. 

Kaikki nämä on toteutettavissa sangen edullisesti, mikä mukavinta. 

Sen sijaan jonkin verran taloudellista panostusta tarvitaan kylppäriremppaan, joka toivottavasti toteutuu kesällä. 

Että tämmöisiä hieman sekavia pohdintoja. Olen huomannut, että saan parhaat elämykset luonnossa. Suomessakin voisi siis vaeltaa taas uuden kansallispuiston ja oma piha on vielä tekemättä, mutta ne eivät kuulu tänne blogiin ja jälkimmäinen aiheuttaa lievää stressiäkin😁Kaikki tämän postauksen kuvat ovat Pinterestistä. Sinne kun menee, on äkkiä kaikenlaista huokailtavaa ja kaunista ajatuksissa. Mukavaa viikonloppua kaikille!

Päiväretki Tangeriin osa I

Marokon retki oli ollut jo kauan retkilistallamme ja nyt talvella tuntui olevan paras aika sen toteutukseen. Oli kivempi reissata vaaleiden teinityttöjen kanssa talvikamppeissa kuin niukoissa hellevetimissä ja kaikki hajutkin ovat talvella "vaimeampia". Varasin suomalaista henkilökuntaa sisältävän matkatoimisto Viajes Meriaturin kautta kansainvälisen päiväretken puhelimitse/sähköpostilla. Hintaa retkelle tuli noin 250 euroa. Lähtö oli perjantaiaamuna klo 7 Fuengirolasta. Retken takia yövyimmekin Fugessa. Jaan tämän postauksen kahteen osaan, koska kuvia on niin paljon. Aamuvarhain bussissa matkakortteja huonovointisena rustaillessa ehdin jo hetken katua koko retkeä, mutta päivä jatkui kyllä oikein mukavasti. Auringon noustessa maisematkin olivat upeat. Bussi vei meidät Tarifan satamaan, josta noin tunnin odottamisen jälkeen pääsimme laivaan. Laivassa oli passintarkastus ja matkakorttien luovutus. Söimme eväitä ja ihmettelimme kannella niin kapeaa salmea, joka meidät eurooppalaiset Afrikasta erottaa. Välimatka on alle 40 kilometriä. Olimme retken ainoat suomalaiset. Sää suosi meitä ja elohopea kohosi lähelle 20 astetta.

Tangerissa kanssamme kiersi Espanjasta mukaan lähteneen oppaan lisäksi paikallinen opas. Satamassa meitä vastassa oli bussi, jolla ajoimme kaupungin ympäri ja kävimme kameliratsastuspaikalla. Se oli mielestäni reissun turhin osuus. Mieluummin olisin pysähtynyt upealle näköalapaikalla kuvaamaan.

Opas selitti meille keitä kaikkia maailmantähtiä ja miljonäärejä kaupungissa on asunut. Kierroksen jälkeen siirryimme vanhan kaupungin medinaan, jonka sokkeloissa kuljimme kiltisti oppaan perässä. Olisin eksynyt viidessä minuutissa ilman opasta. Aluksi kuljimme Kasbahin alueella.

Tanger on täysin eri maailma kuin Eurooppa salmen toisella puolella. Huomasimme pian olevamme keskellä basaareja, kaupustelijoita, tuoksuja, väkijoukkoja. 

Ennen lounasta tutustuimme kankaankudontaan. Nämä tutustumiset käsityöläisten elämäntapaan ja putiikkeihin olivatkin retken parhainta antia. 

Kangasliikkeestä jatkoimme kaupunki sokkelossa kohti lounaspaikkaa ja siitä kirjoitan seuraavassa postauksessa. 

Mukavaa maaliskuuta kaikille! 

Kotikadun kaipuu

Sydäntalven selkä taittuu jo kevääseen. Vielä kun taittuisi flunssan selkä myöskin. Toipumista olisi varmasti edistänyt riittävä lepääminen. Hieman olen surrut tyngäksi jäänyttä hiihtokauttakin. Selvisin suksille kokonaiset kolme kertaa. Samalla sängyllä lojuessa ehtii ikävöidä Espanjaan. Jopa niin kovin että tarkistin, olisko Malagaan vielä järkihintaisia lentoja muutaman päivän hiihtolomalle (ei ollut)...Espanjassa on ollut kyllä upea talvi, aurinkopäiviä ja 20 asteen lämpöjä toisensa perään. Kotikatumme Frigilianassa on mukava ja se jatkuu suoraan vanhan kaupungin pääkujaan. Yläpuolella on vain vuoren seinämää ja alapuolella aukeaa näkymät laaksoon. Jotakin on aina kukassa. Yksikään rakennus ei toista toisen muotoja, kaikki on kuin huolella sommiteltuja erimuotoisia palapelin paloja. Ja tyräkit kasvavat isoina. Koirankakkoja joutuu toisinaan väistelemään, jos nyt keksin jotakin ikävää. Joskus mietin, ikävöinkö oikeasti kylää vai lomaelämää. Mutta kylälle ikävöin ja yhdistettynä lomaan se on kyllä minulle jotakin lyömätöntä, sen tiedän!

Ja auringonlaskut, jota avautuvat talojen välistä, ovat leiskua suoraan sieluun.

Ajatuksissa ystävyys

Saanen tarttua hieman ystävyysaiheeseen vielä näin ystävänpäiväviikon lopulla. Olen käynyt kouluttaja/ohjaajakoulutusta oman työni ohessa ja tällä viikolla ystävyyttä pohtiessa tajusin, että ohjaustilanteen ydinopit soveltuvat erinomaisesti ystävyyteenkin.

Tarjoa läsnäoloa ja rauhallinen hetki. Monesti tämä on se suurin haaste, järjestää aikaa ystävälle, olla läsnä, rauhoittua yhdessä. Esteeksi voi tulla liian täyteen ohjelmoitu arki, liian sotkuinen koti ja mikä milloinkin. Raivaa esteet.  

Kuuntele. Anna ystävän puhua. Ole aktiivinen kuuntelija, anna tilaa.

Esitä kysymyksiä, älä anna vastauksia. Harvat kaipaavat neuvoja ja ohjeita, tai jos kaipaavat, osaavat kyllä kysyä niitä. Varjele kunnioittavaa vuoropuhelua, kysy lisäkysymyksiä, kiinnostu. 

Muista, että tapoja toimia ja päästä hyvään lopputulokseen on monia. Jos tämä toimii tieteessäkin usein, niin saati elämässä. Oma tapa tehdä asioita, reagoida, luovia elämän tuulissa ei ole ainoa oikea. Voit kertoa oman tapasi ja näkemyksesi, mutta älä tyrkytä sitä ystävälle.

Ole oma itsesi. Aitoudessa on ystävyyden voima ja aitoja meistä tekevät niin ihanat piirteemme kuin särömme. 

Listaa voisi jatkaa pitkästikin. Ja on ystävyyssuhteita, jotka voivat perustua toimintaan ja yhdessä tekemiseen, aina ei tarvitse ruotia syntyjä syviä :) Tarvitsen itse harjaantumista vielä monessa kohdassa. Olen tosi kiitollinen kaikista ystävistäni, jotka olette elämässäni.